torstai 31. lokakuuta 2013

Erikoispostaus: rp-r. Kleiner "Jerry" ♥

Lupailin 100 lukijan kunniaksi jonkinlaista erikoispostausta. Toivoitte mm. mydaytä, videopostausta ja Vikin varustepostausta. Nämäkin kaikki tulossa mahdollisimman pian, tähän väliin ajattelin kuitenkin kertoa teille rp-r. Kleineristä, tutummin Jerrystä, joka oli oleellinen osa elämääni ennen Vikiä. Ja tämä postaus onkin samalla blogin 50. postaus! 


Niin se on, nää se nyt. Meil ei oo toivoo, meitä ei oo...

Jerry on siis Kiviharjun Tilalla asustavatuntiponi, joka toimitti kisa/valmennusponini virkaa 20.3.2011 - 26.5.2013 välisenä aikana. Alku minulla ja Jerryllä ei tosiaan ollut helppo. Itse en ollut lainkaan hyvä ratsastaja ja Jerry oli vaikeahko poni, joka ei toiminut tunneilla ollenkaan. Ensimmäisiä kertoja ratsastin Jerryllä vuoden 2010 syksyllä, jolloin meillä ei kemiat kohdannut lainkaan. Tipuin Jerryltä lähes joka tuntu ja mikään ei toiminut, silti jostain syystä halusin aina nousta ponin selkään takaisin ja yrittää uudelleen.

Vuoden 2011 tammikuussa minut kuitenkin pyydettiin mukaan ns. 'valmennusryhmään'. Vaikken mikään erityisen hyvä ratsastaja ollutkaan, jostain syystä (joka minulle ei muuten ole valjennut vieläkään) minut haluttiin mukaan. Ratsukseni sain Jerryn, sillä ratsastuksenopettajani olivat sitä mieltä, että kun laitetaan kovapäinen ja napakka ratsastaja, sekä kiukutteleva kakaraponi yhteen, voisi ponikin kehittyä.

Ei etäisyys, ei vuodetkaan, ei mikään meitä erota. Kun hetken vain sut pitää saan ja unohtaa...

Alkuun meidän meno ei tosiaan ollut mitenkään tasaista tai hyvännäköistä, pikkuhiljaa kuukausi kuukaudelta palaset alkoivat kuitenkin loksahdella kohdalleen ja meistä tuli varsin toimiva ratsukko! Kevät 2011 kisailtiin yhdessä ja yksi ruusukekkin onnistuttiin hankkimaan. Eräät kisat menivät kuitenkin niin pahasti penkin alle, että suivastuin todella pahasti itseeni ja poniin. Tämän seurauksena pidinkin reilu 2kk taukoa, etten ponin selkään noussut ollenkaan, saati tehnyt mitään muutakaan ponin kanssa.

Jälkeenpäin olen katunut sitä, miten kovasti vedin herneet nenään vain yksien huonosti menneiden kisojen takia, mutta oli siinä jotain hyvääkin. Tämä tapahtuma todellakin opetti minua henkisesti varsin paljon! Opin, että vaikka joskus menee huonosti, ikinä ei saa luovuttaa tai löydä hanskoja tiskiin - kaikki ongelmat ovat aina ratkaistavissa!

Never mind, I find, someone like you. I wish nothing but the best of you too...

Kesän 2011 lopussa kuitenkin nousin takaisin Jerryn selkään ja tämän jälkeen asiat lähtivätkin luistamaan halutulla tavalla. Poni alkoi toimimaan ja meidän yhteistyö parantui kerta kerran jälkeen. 2011 syksystä minulla ei liiemmin ole muistikuvia, kisailtiin parit koulu- ja estekisat, sekä näyttäydyttiin myös mätsäreissä. Tämä vuosi jätti minulle kaikesta huolimatta päällisin puolin ihan hyvät muistot, ja opetti senkin edestä!

Vuotta 2012 voisi melkein kuvailla minun ja Jerryn 'kulta-aikana', silloin tuntui, että melkein kaikki onnistui - ainakin suurimmaksi osaksi! Kauden 2012 aikana ehdittiin kisata 9 eri kisat, vietin parhaimman heppakesän ikinä, pääsin hyppäämään vesiesteitä ja työskentelemään Jerryn kanssa maastakäsin. Vuoden aikana Jerrykin saikkuili pari kertaa, jolloin tietysti olin ponista huolissani, kun en tiennyt mikä sillä oli. Kaikesta kuitenkin selvittiin, eikä Jerryllä koskaan mikään ole ollut kovin vakavasti rikki.

Kaikki hyvin luistaa, silti sua mietin. Pitääkö mun muistaa mitä taakse jätin...

Vuoden 2012 aikana minun ja Jerryn yhteistyö parantui älyttömän paljon, ja silloin tuntui ettei mikään tai kukaan voisi ikinä mennä Jerryn edelle... Seuraavaksi tulikin vuosi 2013, jatkoin edelleen Jerryllä tunneilla ja muutamat kisatkin ehdittiin kisata. Helmikuussa tapahtui kuitenkin jotain mitä monikaan ei olisi osannut veikata, sillä minuahan pidettiin ikuisena ponityttönä...

Helmikuussa tutustuin nimittäin Vikiin, jota aloinkin ahkerasti liikuttamaan, jolloin jouduin luonnollisestikkin vähentämään Kiviharjun tunneilla käymistä. Jatkoin kuitenkin kevään aikana Jerryllä menoa parhaani mukaan, vaikka sisimmässäni tiesin, että jos Viki alkaa toimaan kanssani, saattaisin lopettaa Jerryn kanssa.

En odottanut kuin huomiseen, sanoin sua mä tarvitsen. Löysin viereltäs rakkauden, kunnes tunsin haavat heikkouden...

Jerryn kanssa kisattiin viimeiset yhteiset kisamme 26.5.2013 koulukisojen merkeissä. Samalla napattiin Helposta C'stä meidän ensimmäinen ja viimeinen voittomme! Tähän oltiin pyritty kaikki nämä vuodet ja nyt viimein saatiin se mitä olin aina halunnut - voitettiin. Näiden kisojen jälkeen olin lähes varma mitä aioin tehdä Jerryn suhteen  - olisi parempaa tapaa lopettaa, kuin mahtava onnistuminen?

Koko kesän 2013 olin töissä Kiviharjussa, en kuitenkaan liiemmin nauttinut työpävistäni siellä, joten illaksi lähdin aina liikuttamaan Vikin ja pitämään hauskaa muiden ystävieni kanssa, joten kesän mittaan lopetinkin tunnit kokonaan kiviharjussa. Jerryä kävin kuitenkin moikkaamassa lähes päivittäin, ja monelle leiriläiselle kerroinkin Jerrystä kaikenlaista ja eräskin leiriläinen tuli yksi päivä kertomaan miten hyvin Jerry oli mennyt kun oli noudattanut antamiani neuvoja ponin kanssa.

Heart beats fast, color and promises. How to be prave, how can I love when I'm afraid...

Nyt päässääkin siihen aiheeseen, joka teitä kaikkia varmasti kiinnostaa eniten. Mikä oli todellinen syy, miksi lopetin Jerryn kanssa? Tätä asiaahan en liiemmin ole kenellekkään kertonut, tai varsinkaan näin julkisesti avautunut siitä, joten toivon että ymmärrätte mitä nyt yritän selittää..

Ensinnäkin minulla ei olisi riittänyt aika panostaa sekä Jerryyn sekä Vikiin, sillä syksyn tultua aloin taas käymään koulua Lappeenrannassa ja olin vain viikonloput Kouvolassa. Päätiin siis valita Vikin, koska sen kanssa pääsen itse paremmin kehittymään.

Pääsimmekin siis jo toiseen syyhyn miksi lopetin - Jerry ei enää liiemmin opettanut minulle mitään. 'Tapoja ratsastaa on yhtä monta, kuin on hevosiakin.' Mitään muuta en Jerryltä olisi oppinut, kuin miten juuri sitä ponia ratsastetaan. Loppuvaiheessa Jerryn kanssa minusta alkoi tuntua että pikemminkin minä opetin sitä ponia, ei se minua. Vikiltähän opin miten hevonen ratsastetaan oikeinpäin, ja tämän jälkeen hyödynsin sitä opittua Jerryllä ja niin Jerrykin alkoi pikku hiljaa hakeutua matalempaan muotoon.

Kolmantena syynä mainittakoon koko. Periaatteessahan Jerry ei minulle äärettömän pieni ollut ja pystyin sillä ihan vaivatta menemään, silti sitä välillä mietti, että mitä järkeä mennä niin 'pienehköllä' ponilla, sillä oma istuntani alkoi jo pikku hiljaa kärsimään. Painoni puolestahan pystyin Jerryllä hyvin menemään, mutta pikku hiljaa aloin tuntumaan oloni hirmu pitkäksi Jerryn selässä.

Näen silmissäin vuotavan kyyneleen, putoavan mun tyhjään huoneeseen. Mikään ei palaa, ei mikään ei palaa, ennalleen...

Yksikään edellä mainituista asioista ei yksinään olisi riittänyt minulle hyväksi syyksi lopettaa, muttakun nuo kaikki yhdistetään siinä on jo monta hyvää siirtä luopua jostain tärkeästä ja antaa muillekkin tuntiratsastajille mahdollisuus kokea sama mitä minä koin Jerryn kanssa.

Viimeinen pisara loputukselle oli kuitenkin se, kun Kivihajussa alkoi kulkea jos jonkin moisia perättömiä ja ei niin perättömiä juttuja minusta. Näitä en valitettavasti halua julkisesi sanoa, sillä niissä mennään jo melko henkilökohtaiselle tasolle. Kuitenkin, tämän jälkeen en vain tuntenut kuuluvani Kiviharjun talliporukkaat, sillä siellä meni kesän aikana tallihenki huonompaan suuntaan - syytä tälle en tiedä, mutta onko sillä niin väliäkään?

Tallilla jossa Viki asuu, on kuitenkin vain se tietty, pieni, tiivis porukka, joka siellä käy. Tästä syystä tykkään tuolla tallilla niin paljon enemmän käydäkkin, koskä sillä porukalla tulee vietettyä aikaan niin paljon muutenkin - tallinkin ulkopuolella!

Ja vaikka olet kaikista suloisin, kuitenkin joudun menneet jättämään...

Syksyn aikana olen nähnyt Jerryn kerran Kiviharjussa mätsäreissä, muutoin en ole ponia käynyt katsomassa vaikka tarkoitus on ollut! Täytynee varmaan joku päivä suunnata kohti Kiviharjua! Pakko kyllä myöntää, että vähän käy Jerryä sääliksi. Nykyään Jerryllä ei tunnu oikein olevan ketään junnuratsastajaa, joka sen kanssa kisaisi oikeasti tavoitteellisesti! Jerrystä saisi joku todella näppärän kisaponin isompiinkin luokkiin.

Tosiaan, nykyäänhän Jerryllä on kisattu esteillä lähinnä ristikko ja 40cm... Minun kanssahan Jerry pääsi myös näyttäytymään 70-80cm radoilla. Kouluradoillakaan moni ei kukaa ole ihmeellisempiä tuloksia saanut, vaikka Jerryllä kyllä olisi mahdollisuus pärjätä Helpossa C'ssä ihan hyvin. Toukokuussakin saatiin HeC'n tulokseksi 67% - sij. 1/33. Kukaan muu ei vain tunne siihen yltävän tuolla ponilla.

Yritä ymmärtää, ei ole helppoa tää. Vaikka pois kävelen, sua silti ajattelen...

Luulin, ettei mikään erottaisi minua ja Jerryä, mutta nyt huomaan, että mikään ei ole ikuista. Se ei kuitenkaan ole väärin, olisihan se nyt ollut hölmöä takertua johonkin tuntiponiin. Elämä muuttuu ja minä sen mukana, minäkin aikuistun jossain vaiheessa ja osaan päästää irti, kun se oikea hetki tulee.

Jerry merkitsi mulle todella paljon ja merkitsee edelleen. Se oli osa elämääni ne reilut pari vuotta, nyt on kuitenkin vain hyväksyttävä, ettei mikään kestä ikuisesti. Jerry jätti minuun pysyvät muistot, enkä tule unohtamaan tätä ponia koskaan!

I haved loved you for a thousand years, I'll love you you for a thousand more... ♥
♥ Kiitos kaikesta ihanin jääräpää poni ♥
♥ En tuu koskaan unohtamaan meitä ♥



Tämmöinen postaus siis tällä kertaa, toivottavasti tästä ei ihan hirveän sekavaa tullut, sillä kellokin näyttelee jo kahta ja minun olisi pitänyt olla ajat sitten nukkumassa.. Mutta palautetta saa ja pitääkin antaa! :) Viikonloppuna palailen taas päivityspostauksen muodossa postailemaan! 

Ps. Ostin tiistaina Viksulle kunnon heijastinkamppeet. Kyllä nyt kelpaa lähteä maastoilemaan! ;)


14 kommenttia:

  1. Ihana postaus!Minä olisin alkanut kisaamaan Jerryllä mutta sillä menee niin pitkiä ihmisiä että se on ratojen ihan puhki ja sillä on tosiaan AINA menijät täynnä!Ja se tosiaan menee nyt parhaimmillaan 60cm mutta siitäkin tulee hylky!KUKAAN ei ole mennyt Jerryllä IKINÄ yhtä hyvin kuin sinä!!:)

    VastaaPoista
  2. Mikä biisi muisto videos? <33

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä muista yhtään, kun tuokin video on tehty yli 1,5v sitten - ei siis ole mikään varsinainen muistovideo :)

      Poista
  3. anteeeksi tiia jos loukkaan muut käyn kiviharjus ja siel on hyvä ilmapiiri ja kyl jerryl on menny tunneil hyvinki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmapiiristä voidaan olla montaa mieltä, minua ei sinne hyväksytty tämmöisenä kuin olen, vaan sain kuulla jatkuvaa peen jauhantaa, mikä ei minusta hyvään ilmapiiriin kuulu? :)
      Tiedän että Jerry toimii tunneilla hyvinkin, harmittelinkin tässä vain sitä, että sille ei ole enää tavoitteellista ratsastajaa ja ponilla kisataan vain pikkuluokkia, vaikka sillä olisi kapasitettia isompiinkin :)

      Poista
  4. Vio että kun ihana postaus! Oli ihana lukea helposti luettavaa tekstiä varsinkin kun se kertoo teistä, sinusta ja Jerrystä :) ja olen täysin samaa mieltä siinä, että tallilla, jossa ei käy kuin se tietty pieni porukka, on paljon kivempi ja turvallisempi käydä, kuin isoissa ratsastuskouluissa!
    Mutta vau mitkä heijastimet! :D Se on hienoa, että panostat tuollaisiin asioihin! Välillä kun tuntuu ettei kaikki ymmärrä heijastimien tärkeyttä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia paljon ihanasta kommentistasi :')
      Jep, minusta on myös todella tärkeää näkyä pimeässä, varsinkin kun maastoilemme myös autoteiden lähettyvillä. Heijastin on loppupelissä kuitenkin niin halpa henkivakuutus! :)

      Poista
  5. On muuten sairaan hienot heijastimet ! :D
    Ja ite oon tosta kiviharjun ilmapiiristä kans vähän sitä mieltä et se on aika epämiellyttävä... On se mielestäni nyt jo kuitenkin vähän parempi kuin mitä se on ollut.
    Muutenkin kiviharjun toiminta on vähän typerää nykyään....
    Olitte Jerryn kanssa ihan mahtava pari ! Jerry ei tosiaan kyllä pääse oikeaa osaamistaan näyttämään, vaikka sillä paljon 'faneja' onkin, niin kukaan niistä ei tunnu olevan halukas edistymään ponin kanssa, halutaan vaan saada paljon sijoituksia ja vaikka mitä sillä tutulla ja turvallisella tasolla.
    Älä kuuntele niitä ketkä sinusta peetä jauhaa, oot oikeesti ihan mahtava ihminen ! :)
    Paljon tsemiä nyt sulle Vikin kanssa ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia hurjan paljon todella ihanasta kommentistasi :')!

      Poista
  6. Muistan kun kerran näin sut ja Jerryn. Oli kyllä niin mahtavaa katseltavaa, sait sen toimimaan täydellisesti!

    VastaaPoista
  7. Oli kiva postaus! Tiiän yhen joka tykkää jerrystä mut ei vielä oo sillä valmis kisaamaan. Haluisin muutes kysyy et kuinka kauan pitää olla ratsastanu enne kun voi alkaa hypätä esteitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että postaus miellytti! :) Esteiden hyppäämisen aloittaminen on aina ihmiskohtaista eikä siihen voi sanoa tiettyä aikaa. Toinen voi olla valmis esteille jo puoessa vuodessa, toinen ei vielä kahdenvuoden jälkeenkään.

      Poista