'I promise that I will never let you down'

They don’t know about the I love you’s

But I bet you if they only knew

They will just be jealous of us

They don’t know about the up all night’s

They don’t know I've waited all my life

Just to find a love that feels this right

Ikinä ei mikään mene niinkun on suunniteltu. Meidän piti sunnuntaina pitää kunnon kuvaussessiot hevosten kanssa ja hypätä Vikillä ja Lailalla, mutta kuinkas kävikään. Minä jouduinkin sunnuntaina töihin ja ilmakin todella suosi meitä ihanan sateisella kelillä = kenttä on pois pelistä jonkun aikaa. Meidän oli tarkoitus ottaa yhteiskuviakin sun muita, mutta se näköjään siirtyy. Josko tällä viikolla ilma sitten suosisi meitä jonain päivänä!

Torstaina oli kuitenkin sen verran kiva ilma, että saatiin jälleen tuoreita kuvia ja videoita Lissusta! Ratsastin Lissun torstaina kentällä askellajit läpi periaatteella etsien tasaista tahtia ja ohjastuntumaa. Alkuun Lissu oli hieman jännittynyt ja todella energinen, mutta loppuakohden Lissu tuntui jo täysin erilaiselta!

Lissun kanssa täytyy aina alusta asti muistaa, että neiti tarvitsee sitä aikaa oman rytmin ja tasapainon löytämiseen. Esim. Alkuun ravi on aina vauhdikasta, mutta muutaman kierroksen jälkeen Lissu löytää rytmin ja sen jälkeen pystyn helposti säätelemään Lissun tahtia ja tempoa. Sama pätee myös laukassa.

Käytiin torstaina myös Lissun kanssa ensimmäistä kertaa ravailemassa ensimmäistä kertaa pellolla ympyrällä! On ihana huomata miten lapsella on kehittynyt tasapaino ihan äärettömästi. Se pystyi kulkemaan rauhallisessa ja tasaisessa tahdissa myös hieman vaihtelevalla pohjalla.

Henni sai torstaina Lissusta hurjan paljon kivoja kuvia, joten niitä tuleekin nyt sitten runsaasti! Päätettiin myös kuvailla videokoostetta Lissun ratsastuksesta. Se varmasti antaa paljon realistisemman kuvan, kuin mitä kuvat kertovat. En leikannut hirveästi videoklippejä, jotta näkisitte parhaiten miltä menomme todellisuudessa näyttää. Hirmu epätasainenhan Lissu on, mutta mitä muuta voikaan olettaa nuorelta neljä vuotiaalta, jolla on ratsastettu vasta reilu 4 kuukautta. Lissulla ei ole vielä lihaksia kantaa itseään pitkiä pätkiä, mutta pikkuhiljaa niitä tässä kehitellään, suunta on ainakin oikea! :)

Tästä postauksesta tuli väkisinkin vähän Lissu painoitteinen, kun ei olla nyt ollenkaan kuvailtu muuten. Ensi viikolla jos saisi edes jotakin aikaiseksi. Innokkaat kuvaajat voivat ilmoittautua! Valitettavasti talven tullen postailuni tulevat painottumaan niille kerroille, kun ollaan saatu kuvailtua jotain. Eli siis joka päiväisistä touhuistamme en tule kertomaan enään hetkeen.

Syksy on kaikista huonoin aika meille, kun maneesiton talli on kyseessä, kaikki paikat ovat ihan märkiä ja kenttä käyttökelvoton. Tällöin ratsastuksemme painottuu maastoiluun ja harvoin maastoon pystymme ottamaan kuvaajaa mukaa (tai halukasta kuvaajaa maastoiluun on erittäin vaikea löytää..). Mutta toivotaan, että pian tulee talvi, niin päästään vetämään pulkkaa ja treenaamaan hangessa!

Ja jos teillä lukijoilla tai anonyymeillä olisi jotain hyviä erikoispostaus ideoita, niin niitä saa ja pitääkin nyt heittää kehiin! Yksi erikoispostaus on jo työn alla ja julkaisen sen kunhan saan sen valmiiksi. Mutta mieluusti tekisin nyt jonkunnäköisiä erikoispostauksia! :)

Ei oo häpee olla nopee! [KJR Seuraestemestaruudet]

Viime postauksesta onkin vierähtänyt jo reilu tovi. On siis sanomattakin selvää että blogini puolella on hieman hiljentynyt. Kesä meni ja illat ovat pimentyneet huomattavasti. Lisäksi työvuoroni painavat niin pahasti päälle, joten kuvailut ovat jääneet todella vähiin, enkä tykkää yhtään päivitellä blogia ilman tuoretta materiaalia. Nyt kuitenkin pitkästä aikaa uutta postausta kehiin!

Kaikkien hevosten kanssa on sujunut todella hyvin. Lissu kasvaa ja kehittyy ja sen kanssa treenaillaan tasapainoisesti niin maasta- kuin selästäkäsinkin. Lailan ja Vikin kanssa ollaan alettu jälleen treenailemaan tavoitteellisemmin ja vähän paremmalla kaavalla kuin ennen. Illoista on tullut jo valitettavan pimeitä, joten ratsastelumme on painottunut pääasiassa maastoköpöttelyyn ja hiekkatiellä menemiseen - kentällä kun ei pimän tultua näe oikeastaan mitään.

Kotitreenailuista ei ole tultu postailtua lähinnä sen takia, kun ei olla saatu yhtään uutta materiaalia. En tykkää siis yhtään päivitellä blogia ilman tuoreita kuvia/videoita. Olen niin huono sanoilla kuvailemaan treenejämme, joten kuvat täydentävät minua hyvin. Toivottavasti päästäisiin joku päivä kuvailemaan hevosia, ennen pimeän tuloa niin saisi vähän parempaa päivitystä tänne bloginkin puolelle :)

'Muutama' julkaisematon kuva Lailasta 1.10,!

Nyt päästään kuitenkin siihen aiheeseen, jonka jo otsikossa mainitsin! Viime sunnuntaina pakattiin siis jälleen Viki ja Laila koppiin ja suunnattiin kohti kisoja. Tällä kertaa olikin siis vuorossa Kymijoen Ratsastajien järjestämät seuraestemestaruus kilpailut! Vikin kanssa lähdettiin siis tavoittelemaan senioreiden estemestaruutta ja Lailan kanssa hakemaan vain puhtaita ratoja.

Kisapaikalla oltiin jälleen hyvissä ajoin, joten ehdin rauhassa tutustua rataan ja varustaa Lailan ennen ensimmäistä starttiamme. Lailan kanssa mentiin siis luokat: ristikko & 50-60cm ja Vikin kanssa luokkinamme oli: 70cm & 80cm - molemmat arvostelulla AM5 (korotettu uusinta)!

Ristikko / 40-50cm
Verryttelyssä Laila tuntui mukavan rauhalliselta ja rennolta. Otettiin ensimmäinen verkkahyppy ravissa, joka sujuikin hyvin. Tämän jälkeen tultiin muutama verkkahyppy vielä laukassa ja poni toimi mitä parhaiten! Välillä kyllä mietityttää onko joku vaihtanut tuon ponin yön aikana, kun aina se vaan osaa yllättää!

Radalla Laila tuntui energiselta, mutta kuitenkin helposti hallittavalta. Ensimmäisellä linjalla Laila hieman kiemurteli, mutta hyppäsi kuitenkin hyvin. Rata sujui muutoin todella kivasti ja tasaisesti pienistä vastalaukoista huolimatta. Viimoiselle esteelle en itse päässyt hyppyyn mukaan, mutta poni korjasi hienosti!  Tuloksena siis nollarata ja saatiimpa ruusuke kotiin viemisiksi! Kunniakierroksella Laila sitten vasta innostuikin, kun hän sai johtaa koko muuta porukkaa... :D

Tämä ja seuraava kuva c. Riina R.

50-60cm Tämä rata sujuikin jo vähän reippaamassa, mutta silti ihan hyvässä ratalaukassa. Pari ensimmäistä estettä sujui oikein hyvin, kuten myös kolmaskin este. Seuraavalle parille esteelle ei oikein osunut paikka, ja Laila ns. sukelsi nämä esteet. Poni kuitenkin pelasti hyvin ja päästiin ne ihan puhtaasti. Kuudes este sujui hyvin, mutta seiskalle tultiin jotenkin ihan hassulla tiellä, enkä muutenkan oikein tiedä mitä siinä tapahtui. Hypystä tuli hassu mutta puhtaasti mentiin. Viimoinen este suoriuduttiin hyvin. Jälleen siis tuloksena nollarata ja ruusuke!
Vaikkei kumpikaan minun ja Lailan radoista ollut tyylipuhdas, olen silti äärettömän tyytyväinen. Olen kuullut millainen poni on ennen ollut, joten siihen verrattuna Lailassa on tapahtunut valtava kehitys. Pikkuhiljaa myös minun ja Lailankin yhteistyö alkaa muotoutua saumattomaksi, mutta tämäkin ottaa oman aikansa :) Jokatapauksessa olen äärettömän tyytyväinen poniin, sekä siihen mitä me ollaan saatu sen kanssa aikaiseksi! 

Tämä ja seuraava kuva c. Riina R.

70cm AM5 Lailan ratojen jälkeen käytiin heittämässä poni koppiin ja otettiin samalla Viki ulos. Sillä välin, kun itse lähdin kävelemään rataa muut tytöt olivat varustaneet Vikin minulle valmiiksi. Saatiin Viksun kanssa hetki odotella ennen verryttelyyn pääsyä, joten taivuteltiin käynnissä huolellisesti molemmat puolet läpi, jotta heti verkkaan päästessämme voitaisiin alkaa ravailemaan. Verkkassa Viki tuntui ihan hyvältä, mitänyt hieman turhan innokkaalta, mutta ymmärrettäköön tuo, olihan neidillä reilusti yli 3kk taukoa viime estekisoista...
Radalla Vikillä oli edelleen turhan paljon virtaa, enkä vain saanut hyödynnettyä sitä kaikkea, joten rikkoja ja ristilaukkaa tuli jonkun verran. Viki on kuitenkin äärettömän tarkka jaloistaan ja se paikkailee ratsastajan tekemät virheet, joten päästiin perusrata puhtaasti. Uusinta sujuikin paljon tasaisemmin ja paremmin, eikä siinä ollutkaan oikein mitään ihmeitä. Päästiin siis uusintakin puhtaasti ja näin ollen voitettiin koko luokka!

80cm AM5 Tässä luokassa me kisailtiin siis estemestaruudesta. Paljoa en Vikiä viitsinyt verkata, sillä se oli saanut jo lämmitellä hyvin edellisen radan aikana. Otin vain parit verkkahypyt ja radalle. Perusrata sujui pääasiassa ihan hyvin. Kolmosesteelle ohjasin todella huonosti, mutta Viki rehellisenä hevosena reagoi tottakai pohkeeni jopa metriä ennen ponnistusta. Nelosesteelle tuli ravilähestyminen, mutta muutoi sujui hyvin. Loppu perusrata sujuikin mielestäni aika tasaisesti vaikka yksi muutaman askeleen ravirikko tulikin. Perusrata jälleen siis puhtaasti.
Uusinta sujui hyvin vauhdikkaissa merkeissä. En keskittynyt oikein kympillä ratamme siisteyteen, joten ristilaukkoja kyllä tuli. Olen onnekas, kun olen saanut alleni näinkin rehellisen hevosen. Viki kyllä hyppää mitä vain, mistä askellajista vain, mutta ratsastajan on oltava täysillä mukana. Uusintakin näin ollen suoritettiin puhtaasti. Ja niinhän siinä kävi, että voitettiin tämäkin luokka ja samalla vuoden 2014 seniori estemestaruuskultaa!

Paremmin ei siis tämä kisapäivä olisi voinut mennä! 2. luokan radankävelyssä Henni minulle sanoikin: "Yksi ruusuke saatu, eli tavoite saavutettu". Tähänhän minä sitten vitsillä tokaisin: "Ei, mä ratsastan neljä luokkaa, joten vaadin neljä ruusuketta." Ihan tälläistä en kuitenkaan osannut odottaa, kun täysin vitsillä tuon Hennille heitin :D  Päivän saldona siis 5 ruusuketta, 1 mitali ja esine palkinnoiksi saatiin upea Eskadron satulahuopa, nahkaiset kannusremmit, sekä viinipullon avain! Edes reilu vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakkaan, että kisaisin samoissa kisoissa kahdella eri hevosella ja pääsisin molempien kanssa laukkailemaan kaksi kertaa kunniakierroksenkin! Tää on ihan mahtava fiilis!

Kai tässä voi ees vähän olla ylpee...? :)

Kuva vähän vääristää, mutta tällainen huopa voitettiin :)

Tiedän, että varmasti joku tulee arvostelemaan ja kyselemään, miten voin olla tyytyväinen kun ratamme olivat noin hirveää sähläystä. Me ei sählätty, me vain mentiin kovaa. Tietääkseni näissä kisoissa ei arvosteltu tyyliä, vaan aikaa ja että säilyttääkö esteet muotonsa. Tiedän ettei Vikin laukka todellakaan hio huippua ja välillä mentiin ties mitä laukka/ravi/peitsi sekoitusta. mutta so what? Viki on lämminverinen. Se ei pysty täydelliseen laukkaan ja innostuessaan se menee kovaa ja sekoilee askeleissaan. Olen jo netissä törmännyt erään aikuisen päivitykseen näistä kisoista, jossa hän ihan ilmiselvästi ja katkerasti 'piilov*ttuili' meille. Olen pahoillani, mutta 'Ei oo häpee olla nopee' ;) Nämä ei oo tyyliluokkia.  Pyritään nyt lähipäivinä kuvailemaan hevosia ja kun ratsastetaan, niin jospa saisin vaikka jotain päivitystä loppuviikosta vielä bloginkin puolelle :) Lissunkin kuulumisia tulossa taas seuraavaan postaukseen kuvien kera!

Pari julkaisematonta kuvaa Lissusta