lauantai 15. maaliskuuta 2014

'One year together' ♥

17.2.2014, miltei kuukausi sitten, tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun ensi kertaa nousin tämän kyseisen, niin vahvan oman tahdon omaavan, kiukkuisen lämppärineidin kyytiin, enkä todellakaan kadu sekuntiakaan! Viki kirjaimellisesti muutti mun elämäni ihan täysin!


Mietin kauan millaisen 1v. postauksen tänne kirjoittaisin, mutta mieleeni ei juolahtanut minkään näköistä järkevän oloista ideaa. Kehityspostaus on jo jotenkin niin nähty ja kuukausi kuukaudelta en aio kertoa, sillä sen näkikin jo vuosi 2013 postauksesta. Siispä päätin, että kirjoitan jotain mitä haluan vain kertoa teille! Osan asioista varmaan tiedättekin, mutta toivottavasti pidätte!


Ensimmäinen kerta Vikin selässä tuntui ja näyttikin varmaan melko järkyttävältä. Jokin siinä neidissä kuitenkin viehätti ja tarjouduin auttamaan Vikin liikutuksessa. Vielä vuosi sitten, en kuitenkaan olisi uskonut että meidän juttu kestäisi näin pitkään, tai että pääsisin oikeasti kisaamaan Vikillä ja oikeasti kehittymään sen kanssa!

Ratsastuskouluponista oli kyllä aika radikaali muutos yksityiskäytössä olevan lämminverisen kyytiin. Vikin liikkeisiin, varsinkin raviin, tottuminen vei oman aikansa, mutta nykyään olen Vikin selässä kuin kotonani. Onhan se myönnettävä että Viki on minulle paljon sopivamman kokoinenkin, kuin 135cm korkea poni. Vaikka en sille ollut, enkä ole vieläkään, liian iso, on se paljon mukavampi ratsastaa hieman isommalla otuksella.


Meidän alkutaival oli kaikkea muuta, kuin helppo. En osannut aluksi ratsastaa neitiä ollenkaan, saatikka saanut sitä läheskään aina liikkumaan rehellisessä peräänannossa, toisin kuin nykyään. Ekoissa koulukisoissamme mentiinkin radat läpi lähinnä pelkällä peitsillä ja ekoissa estekisoissa tipuin 70cm verkassa kaksi kertaa niin pahasti, etten halunnut edes startata sitä luokkaa.

Treenaamisen makuun päästiin kunnolla huhti-toukokuussa, jolloin tulostakin alkoi syntyä ja lähes jokaiset treenit päättyivät iloiseen hymyyn. Aloin tuntea Vikin paremmin ja meidänkin välillemme oli syntynyt jonkunlainen luottamus ja aloimme pelata ihan hyvin yhteen.

Kesällä ja syksyllä starttasimme monet seurakisat 70-80cm tasolla ja lähestulkoon aika oli ruusuke mukana kotiin viemisiksi! Ensimmäisen yhteisen kisakautemme kruunasi toki KiHaRoiden seuraestemestaruuden voitto marraskuussa 2013.


Nykyään Vikin kanssa menee hyvin ja vaikka en neitiä ole miltei kahteen kuukauteen nähnytkään, uskon ettei se minua ole unohtanut ja voimme taas jatkaa siihen mihin tammikuun lopulla jäätiin. Tänä vuonna olisi tarkoitus päässä kisaamaan alue-esteitäkin, jos vain saan alueluvat hankittua, kun jäi tuo aluelupasääntökoulutus välistä täällä olemisen takia.. Mutta eiköhän ne luvat jotenkin järjesty, toivottavasti ainakin!

Vikin ja minun tulevaisuudesta en voi varmuudella sanoa, kuinka kauan se kestää, mutta aion pitää neidistä kiinni niin pitkään kuin suinkin mahdollista! Oman ponin omistaminen ei tule minun ja Vikin väliin millään muotoa, vaan Viki on mulle aina se ykkönen! Tulevaisuudessa haluaisin myös ostaa Vikistä osuuden, jos suinkin mahdollista, mutta tällä hetkellä mulle riittää se mitä mulla nyt on! :')

Loppuun vielä kehitysvideo minusta ja Vikistä vuoden varrelta. Toivottavasti kehitystä näkyy ja sanokaa toki mitä mieltä te olette! Oliko tämä postaus hyvä vai olisitteko toivoneet jotain lisää? :)

9 kommenttia:

  1. Ootte kyl kehittyny ihan hurjasti!:D Muistan noi teiän ensimmäiset estekisat ku olin sielä nostelemassa puomeja ja sen jälkee seuraavan kerran näin teiät loppukesästä jossain kisoissa ja meno näytti niiin paljo paremmalta! :) Toivottavasti voit jatkaa Vikin kanssa vielä pitkään ku te ootte niin hyvä pari:3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia paljon! :) Mukavaa kuulla, että kehitystä on tapahtunut :)

      Poista
  2. Ilmiselvä kehitys! Ei uskoisi että olet se sama tyttö, joka meni Jerryllä viime vuonna, sen verran olet kehittynyt niiltä ajoilta kun kiviharjulla kävit. En usko, että olisit ratsastajana ja ihmisenä päässyt ikinä tuohon pisteeseen tuntiponeilla. Joskus pitää päästää irti ja tehdä se mitä on parhainta tehdä, vaikka se sattuisikin. Vaikka nyt on tapahtunut huimaa kehitystä, uskon, että ensi vuonna naurat maha kippurassa teidän vuoden takaiselle menolle (siis en nyt tarkoittanut että ratsastamisesi näyttäisi aivan pellemäiseltä, vaan tarkoitin, että kehitytte vielä valtavan paljon) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mitä ihananimmasta kommentista! :') Vuosi sitten moni muukin mulle totesi, että en Jerryn kanssa pääse enää kehittymään, joten Vikin kanssa treenailu tuntui paljon paremmalta vaihtoehdolta. Paljonhan me toki ollan kehitytty, mutta paljon on vielä treenattavaa! :)

      Poista
  3. Hienoa :)! Ootte kehittynyt tosi paljon! Ja pakko vielä sanoa että ootte tosi hieno pari! Tuutte pääsemään vielä pitkälle!

    VastaaPoista