Erikoispostaus: Kuinka yksi ihminen & hevonen voi muuttaa koko elämän!

Olen jo pidemmän aikaa halunnut kirjoittaa jotain menneisyydestäni. Siitä mitä minulle on vuosien varrella tapahtunut ja kertoa miksi olen sellainen kuin olen. Nämä asiat ovat olleet minulle erittäin vaikeita käsitellä, enkä usko, että pystyn vieläkään puhumaan näistä kovin avoimesti. Sen verran olen kuitenkin saanut itsevarmuutta, että otan tietoisen riskin kertoessani näistä asioista nettiin.

Ala-asteen neljänteen luokkaan asti olin muistaakseni ihan tavallinen tyttö ilman mitään huolta ja murhetta. Elin siis täysin normaalia ja iloista elämää. Viidennen luokan alussa minua alettiin kiusaamaan koulussa, erinäisistä syistä joita en erikseen aio kertoa. Kiusaamiseni oli lähinnä nimittelyä ja syrjintää. Minua ei ikinä haluttu mukaan mihinkään, vaan sain olla aina yksin.

Kunnon kiusaamista jatkui aina peruskoulun loppuun asti. Koko viidennen ja yhdeksännen luokan välisenä aikana minulla ei ollut oikeastaan yhtään kunnon ystävää ja kaikki ryhmä- ja parityötkin sain koulussa tehdä yksin. Yläkoulun aikana koko koulu tunnisti minut. Eniten satutti kuulla kaikilta täysin tuntemattomiltakin ihmisiltä haukkuma nimiä itsestäni ja sitä, että jokainen koulun ihminen vain vältteli minua. Se, jos mikä söi ihmistä ja pahasti.

Pieni ja rikottu ihminen, joka EI KOSKAAN näyttänyt tuskaansa ulospäin..

Edes vapaa-aikanani en omistanut yhtäkään hyvää, varsinkaan omanikäistäni kaveriani. Ainoa ilonaihe minulla oli 12-14v. vanhana viikoittainen ratsastustunti. Se oli ainut asia mitä odotin joka viikko - elin siis ratsastustunnista toiseen. Muuten olin vapaa-aikanani yksin kotona tai joskus satunnaisesti monta vuotta nuorempien kavereideni kanssa. Vietin siis lähinnä kaiken ihmisten kanssa vietetyn aikani alakoulu ikäisten kanssa, joten tästä syystä jäin hirveästi jälkeen henkisessä kehityksessä.

Kun yhteishaun aika koitti, päätin hakea opiskelemaan johonkin muuhun kaupunkiin, pois Kouvolasta. Valitsin siis Lappeenrannan, sillä siellä minulla oli jo asunto valmiina ja muutenkin tuttu kaupunki. Luulin että uudessa koulussa kaikki olisi helpompaa, mutta väärin luulin. Oma epävarmuuteni varmaan hehkui minusta niin pahasti, että uudessa luokassanikin minua hiukan syrjittiin ja sain niskoilleni pientä kiusoittelua. Jos olisin ollut valmiiksi vahva ihminen, ei tämä olisi varmaan hetkauttanut minua pätkän vertaa, mutta kun olin valmiiksi poljettu maan tasalle tottakai tämäkin satutti.. Ja paljon.

Sain siis kokea kiusaamista yhteensä seitsemän vuotta.. Ala-asteen viidenneltä amiksen toiselle luokalle asti. Välillä minusta tuntui ettei vaan jaksa enää, ja monesti illat ja päivät kuluivatkin vain itkien ja valitellen elämää. Vaikkakin näiden seitsemän vuoden aikana, minulla oli kaksi viimeisintä vuotta ihana ja upea kisaponi ja mukava talliporukka, en silti kokenut itseäni onnelliseksi, koska todellisuudessa olin koko ajan yksin. Vapaa-aikanakin vietin aikaa vain silloin tällöin monta vuotta nuorempien ihmisten kanssa..

Näiden vuosien aikana minusta kehittyi siis ujo, sisäänpäinkääntynyt, todella varautunut, hiljainen ihminen. Tähän kaikkeen tapahtuikin yllättäen muutos, kun tutuistuin vuoden 2012 joulukuussa Henniin, joka on nykyisinkin paras ystäväni. Hennin ansiosta pääsin mukaan katsomaan Vikiä, josta onkin myöhemmin tullut minulle niin täydellinen hevonen kuin vain olla ja saattaa. Vikin myötä tutustuinkin Jennaan ja sitäkautta olen saanut paljon hyviä ja omanikäisiäni ystäviä.

♥

Heti Henniin tutustuttuani minussa alkoi tapahtua muutosta paljon parempaan suuntaan. En enää rypenyt itsesäälissä tai muutenkaan valitellut elämääni, koska Henni jos kuka ei sitä sietänyt kuunnella. Pikkuhiljaa aloin ymmärtääkkin, ettei elämä ollutkaan niin perseestä, kuin ennen luulin.

Kun täytin 18v. pahin shokki tuli varmasti vanhemmilleni. Olin ollut todella kiltti lapsi alaikäisenä. Tulin aikaisin kotiin, en ryypännyt, enkä bilettäny. Ei sillä, että heti täysikäisenä olisin aloittanut ryyppäämään, ehei. Ajokortin saatuani aloin viettää paljon aikaa Hennin, Jennan ja muiden kanssa iltaisin ulkona, joten väkisin illat aina venyivät ja kotiin tulin vasta myöhään.

Viimeisestä amisvuodestani tulikin yllättävän helppo. Minusta oli kasvanut kesänaikana niin itsevarma, että uskalsin ottaa pientä kiusoittelua jo läpällä ja lähinnä vaan naurahtaa vastaukseksi. Sain luokaltani myös kavereita, joiden kanssa tuli koulussa ja välillä vapaa-ajallakin vietettyä aikaa. Sekä tottakai Jennyn kanssa oltiin päivittäin jatkuvasti tekemisissä, kun olimme espanjassa työssäoppimissa.

Olen itse niin helpottunut miten pääsin kiusaamisesta yli yllättävän helposti. Siihen ei näköjään vaadittukaan kuin yksi ihminen ja hevonen, joiden ansiosta elämäni alkoi hymyilemään. Tosin tämäkään muutos ei ole tapahtunut ilman mukana tulevia haittapuolia..

Ennen olin ihminen joka ei ikinä sanonut kenellekkään vastaan missään asiassa, vaan kuunteli kaikki haukkumiset ja syytökset mukisematta. Nykyisin jos joku sanoo minulle jotain ikävään tai syyttelevään sävyyn, en osaa enää pitää suutani kiinni vaan vastaan välillä jopa turhan töykeästi takaisin, joten jos minä olen kyseessä - riidoilta ei voi koskaan välttyä. Onneksi lepyn kuitenkin nopeasti ja osaan myöntää tekoni, jos tulee sanottua jotain täysin tyhmää ja idiootimaista.

Vaikka olen tästä kaikesta päässyt yli, herkkyys näkyy minussa vieläkin. En usko, että tulen ikinä unohtamaan kaikkea mitä joskus sain kokea, mutta toivon, että saisin edes vähän ymmärrystä sen takia mitä olen saanut kokea ja ettei kukaan tuomitsisi minua ihan suoralta kädeltä. Iloitsen siitä, että minulla on nyt elämä hyvin, täydellinen hevonen & mahtavat ystävät ♥ Mitään muuta en hyvään elämään tarvitse :')

Ps. Kertokaahan toki mitä mieltä olitte & haluatteko joskus muulloinkin jonkunnäköisiä erikoispostauksia? :)

'It's always better when we're together' [Maastoilua & estreenejä]

Ihana viikko takana ja sen myötä itselläni törkeän hyvä fiilis! Viikko on tarjonnut paljon onnistumisia ja hauskan pitoa, kuin myös enemmän ja vähemmän erimielisyyksiä. Nyt on kuitenkin taas oikein hyvä hetki kirjoittaa tämän viikon tapahtumista!

Maanantaina päätettiinkin lähteä heittämään oikein kunnon maastolenkki porukalla. Sää ei tosin ihan suosinut meitä, vaan koko lenkin ajan satoi lunta/räntää ja tuuli kovasti. Iltaan mennessä sää kyllä selkeni, mutta tottakai juuri silloin kun me ollaan ratsastamassa niin täytyy olla huono sää :D

Ratsastettiin siis lähes 15km lenkki, sillä päätettiin ratsastaa tallilta meille asti! Onneksi tänne tuli hyvä reitti metsässä, niin ei tarvinnut yleisten teiden viertä mennä, tai kuluttaa hevosten jalko asfaltilla. Meillä ponit saivat hetkeksi kuivat loimet niskaan ja muutaman porkkanan hyvintehdystä työstä! :)

Tiistaina pidin Vikille kevyen päivän, joten menin vain rennosti taivutellen askellajit läpi hiekkatiellä. Alkuun Viki oli hiukan kankea mutta loppua kohden parani huomattavasti ja oli äärettömän mukava ja tasainen ratsataa. Vikin ratsastuksen jälkeen pyörähdin vielä ottamassa Helkankin kanssa askellajit läpi hiekkatiellä ja Jenna tulikin nappaamaan meistä muutaman kuvan!

Keskiviikkona kouluilin n. tunnin Vikillä kentällä. Tein alkuun paljon taivutuksia ja vasta-asetuksia, sekä pohkeenväistöä. Viki reagoi näihin apuihin aika hyvin. Ravissa ja laukassa tein paljon siirtymiä askellajien välillä, jotta sain niistä mahdollisimman tasaisia. Viki oli koko treenien ajan tosi kivasti kuulolla ja toimi hyvin ilman mitään ihmeellisyyksiä.

Liikutuksen jälkeen päästettiin ponit hetkeksi baanailemaan laitumelle ja syömään vihreää! :)


Torstainakin kouluilin Vikillä kentällä, tällä kertaa tosin ilman satulaa ja melko kevyesti. Tein alkuun paljon kolmikaarista ravissa, jotta sain muodon säilymään, vaikka suunta vaihtuisikin. Alkuun Viki ei oikein tajunnut kolmikaarisen ideaa, mutta pikkuhiljaa Vikistä tuli tasainen kaarien läpi! Laukassa Viksu toimi ihan hyvin. Alkuun oli hiukan takapää tallissa, mutta vetreytyi nopeasti. Loppuraveissa jouduttiin jonkun verran keskustella saako neiti juossa pois avuilta vai ei. Jenna kuvaili torstaina meistä pienen ravipätkänkin puhelimellaan!


Perjantai ja lauantai kuluivatkin taas maastoilun merkeissä. Perjantaina saatiin Hennin kanssa nauttia kunnon kaatosateesta, kun käytiin suht. reippaalla maastolenkillä. Mentiin hetki myöskin koirankoulutuskentällä ravia, mutta Viki kuumui niin pahasti niin eipä siitä jäänytkään kuin paha mieli molemmille. Loppumatkasta tosin neiti oli taas niin tyytyväinen, kuin vaan olla voi :)

Lauantaina menin Vikillä alkuun hiekkatiellä askellajit läpi, jonka jälkeen mentiin hetki lähimaastoissa mäkiä ym. jotta saatiin neidin selkää avattua, joka oli ilmeisesti mennyt vähän jumiin perjantain maastoilusta. Viki oli todella innoissaan, kun pääsi taas laukkailemaan mäkiä ja nautti selvästi siitä!

Sunnuntaina lastattiinkin Fasu ja Viki koppiin ja otettiin suunnaksi maneesi! Tosiaan Vikiä ja Fasua ei oltu kuljetettu samaan aikaan sitten viime marraskuun(?), joten pikkusen jännitti, että miten tässä tuleekaan käymään, kun Fasuhan joskus Vikin koppiongelmat saikin aikaisiksi riehumalla.. Ponit kuitenkin matkustivat aivan äärettömän nätisti, ilman minkäänlaista suurempaa ongelmaa! Hienot V & F ♥

Maneesille päästyämme Jenna meni rakentelemaan esteet, sillä välin kun minä ja Henni (joka hyppäsi Fasulla, sillä Jenna ei pysty ratsastamaan, kun on kipeänä) laittelimme hevoset kuntoon. Jenna rakenteli meille kivan neljän esteen (viiden hypyn) radan jota alettiinkin alkuverkkojen jälkeen hyppäämään.

Aloitettiin ihan pienestä korkeudesta (n. 40-50cm(?)) josta lähdettiin nostamaan aina sitä mukaa, kun sujui hyvin. Viki oli ihan äärettömän varman ja hyvän tuntuinen hypätä. Neidiltä löyty koko ajan se oma eteenpäin pyrkimys, mutta samalla se oli hyvin kuulolla ja tuli takaisin heti, kun pyysin! Treenien aikana ei tullut kuin yksi hassu pudotus ja muutama hassumpi hyppy, kun esteetkin alkoivat jo olemaan esteitä. Korkeimmillaan hyppäsimme ratana n. 95-105cm, joka onkin korkein ratamme moneen kuukauteen!

Tämmöinen viikko tällä kertaa! Ensi viikko treenaillaankin vielä kotosalla ja toivotaan kovasti että ilmatkin suosisivat niin saadaan kenttä taas käyttöön! Kahden viikon päästä meillä olisikin kisaviikonloppu tiedossa, siitä lisää myöhemmin ;)

'If you gave me a chance I would take it' [Vappufiilistelyä & estekisoja!]

Taas kerran yksi viikko pulkassa. Olen lievästi sanottuna pettynyt itseeni etten jaksa postailla hirveän montaa kertaa viikossa ja sitten viikon lopulla tuleekin kirjoitettua hirveä hehtaarin kokoinen postaus jota harva varmaan jaksaa edes lukea. Kuitenkin, tähän viikkoon on mahtunut jos jonkinmoista tapahtumaa ja pyörähdettiimpä taas sunnuntaina estekisoissa! 

Maanantaina viikko alkoi Vikin palauttelulla kisojen jäljiltä. Ratsastin Vikillä melko kevyesti ilman satulaa kaikki askellajit läpi. Viki oli alkuun aavistuksen rauhaton ja epätasainen edestä, mutta loppua kohden parani huomattavasti ja lopulta olikin todella miellyttävän tasainen ratsastaa.

Tiistaina lähdettiinkin maastoilemaan ja mukaan tulivat myös Nea ja Helka. Käytiin reilu 8km lenkki, johon sisältyi jonkun verran ravia, paljon käyntiä ja pari reippaampaa laukkapätkää. Lopuksi verkattiin eteenalas hiekkatiellä. Käytiin myös vähän kahluuttelemassa poneja uittopaikalla! Viki käyttäytyi oikein asiallisesti koko maaston ajan, eikä pahemmin kuumunut edes laukassa.

Keskiviikkona vietettiinkin vapun aattoa, joten pitihän meidän vähän fiilistellä vappua ponejemmekin kanssa! Koristeltiin Viki ja Helka, sekä tottakai itsemme, serpentiinillä ja käytiin ottamassa pellolla kuvat! Viki alkuun pelkäsi paljon maassa näkyvi serpentiinejä, toisin kuin Helka joka oli syödä ne :D

Vappu fiilistelyn jälkeen riisuttiin koristeet ja lähdettiinkin ratsastamaan. Mitenkään erityisen vakavasti tätä ratsastusta ei kyllä ilmeisesti otettu, sillä päällisin puolin se koostuikin ojien hyppelyistä ja mäkien laukkaamisista. Näiden lisäksi otettiin kuitenkin huolelliset alku- ja loppu verkat. Pidemmittä puheitta antaa kuvien puhua puolestaan! Kaikista keskiviikon kuvista kiitos Tiia H.!

Torstaina suunnattiinkin Hennin kanssa poneilla käyntimaastoon, ponit tosin olivat eri mieltä tästä käynti maastosta joten otettiin sitten parit pätkät ravia ja laukkaa, mutta pääasiassa käveltiin. Perjantaina ratsastin Vikin kentällä kaulanarulla, ja ai että neiti tuntui hyvältä! Viki tuntui varmasti tänään parhaimmalta mennä kaulanarulla, kuin koskaan ennen. Otettiin myös muutama hyppy n. 70cm pystylle ja käytiin kerran laukkaamassa pellolla oleva lenkki. Viki vaikutti lopussa tosi tyytyväiseltä ja rennolta! :)

Lauantaina tarkoitus oli kouluilla Vikillä kevyesti, mutta eipä siitä tullutkaan mitään kun neiti oli päättänyt, että hän säikkyy ja kyttää kaikkea mahdollista. ratsastin Vikin vain rennoksi molemmissa suunnissa, jonka jälkeen lopeteltiin.

Käytiin torstain maastoreissulla vähän tutkiskelemassa yhtä taloa! :D

Pari kuvaa lauantailta

Sunnuntaina olikin taas vuorossa seuraestekisat, tällä kertaa Kiviharjun tilalla, joka siis tarkoitti, että sinnehän oli matkattava kopilla. Koko tämä viikko oltiin joka päivä Viki lastattu, jotta saatiin siitä neidille kunnon rutiini ja harjoitukset sujuivatkin miltei ongelmitta. Sunnuntai aamuna oli kuitenkin pieni jännitys meneekö neiti koppiin vai ei, mutta sinnehän se käveli ihan suoraan, joten päästiinkin kisapaikalle miltei tunti ennen luokkani alkua.

Starttasimme siis Vikin kanssa luokat 60cm ja 80cm. Tiedostan kyllä että 60cm on aikas pieni luokka meille, mutta halusin ottaa pienemmän luokan alle ns. 'lämmittelyluokaksi', sillä olen todennut sen olevan ihan hyvä Vikin kanssa. katseltiin alkuun kisapaikalla 40-50cm luokkaa, jonka jälkeen otettiin Viki ulos ja menin ulkokentälle verkkaamaan.

Ulkokentällä Viki oli oikein rennon letkeä ja miellyttävä ratsastaa. Maneesi verkkaan mennessä Vikin alkoikin ottaa jostain kierroksia ja neidistä tulikin huolestuttavan vauhdikas ratsastaa. En saanut neitiin kunnolla otetta ja Viki kiikuttikin minulla välillä, kuin märkää rättiä. Otettiin muutamat verkkahypyt, jotka sujuivat ihan hyvin. Tämän jälkeen mentiin ulos maneesista odottelemaan vuoroamme.

60cm rata olikin meidän osaltamme hieman mielenkiintoinen. Vikillä oli ihan turhan paljon vauhtia, enkä saanut sitä millään kitkettyä siltä pois. Kutos esteelle tein itse hirveän huonon tien ja tyrkkäsin Vikiä liikaa, joten napattiin puomi matkaan, muuten päästiin rata puhtaasti. Ei mikään hyvä suoritus, enkä tosiaan ole tyytyväinen, mutta välillä näinkin. Tässä luokassa saimme siis tulokseksi 4vp, sij. 9/12.

80cm rata sujuikin jo sitten huomattavasti paremmin. Hypyt sujuivat paremmin ja varsinkin uusinnan sujumiseen olen todellä tyytyväinen. Viki oli hyvä ratsastaa, jokseenkin energiaa löytyi ihan turhan paljon. Myönnän kyllä, etten itse muista kisoissa ratsastaa hevosta yhtä hyvin kuin kotitreeneissä, unohdun vähän haaveilemaan ja seisomaan jalustimille, jolloin koko kontakti hevoseen katoaa. Onneksi nämä asiat ovat korjattavissa treenillä! Tulokseksi siis tästä luokasta 0/0vp ja olimme ainoita puhtaan radan suorittajia, joten voittohan sieltä napsahti! :)

Parin viikon aikana ollaan nyt siis starttailtu viisi kertaa ja näistä kerätty yhteensä neljä ruusuketta! Ei siis lainkaan paha. Näillä näkymin jäädän muutaman viikon, ehkä yli kuukaudenkin kisatauolle, mutta kesällä meidät tullaa taas näkemään kisaroilla, ja todennäköisesti myös alueluokissa! :)

Yhteiskuva Tiian & ZsaZsan kanssa! :) -  Tiiat ja Tammat ;)

♥