keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

'Mä en kestä kauempaa, nainen sä oot kaikkein kauneita ♥' [Muutoksen tuulia & paljon kuvia!]

Viime kuulumispostauksesta ei ole kulunut vielä, kuin pari päivää, mutta uusia kuvia on sadellut joka päivä niin paljon lisää, joten miksipä en päivittäisi blogia näin kesäntullen vaikka useamminkin! Näihinkin kolmeen päivään on mahtunut jos jonkinmoista toimintaa, joten pidemmittä puheitta - antaa postauksen puhua puolestaan!


Sunnuntaina olikin jälleen Vikin estetreenien vuoro! Kävin aikaisemmin tallilla siivoilemassa karsinat, juttelemassa Juhan kanssa ja samalla tulikin rakennettua meille esteet kentälle. Saavuttiin Hennin ja Sannan kanssa tallille viiden maissa, jonka jälkeen ponit kuntoon ja kohti kenttää!


Otettiin pikainen alkuverkka, jonka jälkeen alettiin hyppäämään. Aloitettiin ihan minimaalisesta korkeudesta, eikä Viki edes ottanut sen korkuisia tosissaan. Tästä syystä puomi, jos toinenkin löysi itsensä maasta.. :D Esteiden noustessa hypytkin alkoivat paranemaan huomattavasti ja pudotuksetkin vähenivät! Tultiin rataa vain muutama kerta, korkeimmillaan pari okseria olivat n. 90cm. radat sujuivat tosi kivasti, laukat vaihtuivat hyvin esteiden päällä ja paikatkin esteille löytyivät.

Tällä kertaa meillä olikin tarkoituksena treenien sujuessa hyvin, yrittää rikkoa minun ja Vikin ennätys (joka oli siis ennen 110cm). Tultiin suoralla uralla okseria, joka oli alkuun 95cm ja siitä nostettiin aina 5cm kerrallaan. Viki hyppäsi todella varman oloisesti, vaikka lopulta mentiinkin rimaa hipoen. Korkeimmillaan saatiin hypättyä 120cm, joka on samalla minun korkein esteeni ikinä! Pari hassua pudotusta tuli, muttei yhtään kieltoa! Eihän tässä voi muuta kuin olla ylpeä!

Tälläkin kertaa saatte kunnon kuvapläjäyksen hyppelyistä, kiitos Sannan! :) Seuraavan kerran lupaa myös videota hyppelyistä, mutta toivottavasti tällä kertaa lukuiset kuvat riittävät! Pahoittelut ajoittain huonosta istunnasta, varsinkin isoimmilla esteillä - meinasi kuskilla iskeä pieni rimakauhu... :D




Tuli erimielisyyksiä suunnasta ja Viki ratkaisi asian näin... :D Hupsu poni ♥












120!! (tämä + alenmpi kuva)


Hyppäilyjen jälkeen chillailtiin vielä ponien kanssa tarhassa ja innostuttiin Hennin kanssa väkertämään poneille kukkaseppeleetkin :D Pitihän niitä sitten kuvaillakkin! Välillä sitä oikein pysähtyy miettimään, että kuinka olen ansainnut itelleni näin ihanan hevosen. Viki on se, jonka luona mulla on aina hyvä olla ja se joka kirkastaa mun paskimmankin päivän. Rakkain - AINA ♥







Maanantaina olikin vuorossa palauttelutreenin virkaa toimittanut 'ravitreenit' vai millä nyt niitä voisi kutsua. Mentiin siis pelkästään käyntiä ja ravia ja jätettiin tällä kertaa laukka kokonaan pois. Tein käynnissä paljon pohkeenväistöjä molempiin suuntiin, jonka jälkeen ravailin pidemmän aikaa kevennellen pidemmällä ohjalla, josta sitten pikkuhiljaa aloin hakea enemmän tuntumaa suuhun ja siitä ryhtiä hevoseen.

Tehtiin ravissa vähän myös temponvaihteluita, samalla kun pyrin pitämään hevosen suoralla uralla täysin suorana ja kaarilla taipumaan koko rungostaan. Samalla, kun työstin hevosta, pyrin keskittymään myös omaan istuntaani. Viime kerralla, kun se oli niin kamala, niin nyt sain edes jonkunnäköisen muutoksen aikaan! :)

Sanna oli jälleen kuvaamassa (täytyy varmaan iloita, kun koululaisilla alkoi loma... :D) joten saatte nyt meidän ravi treenailuiltakin paljon kuvia. Käytiin loppuun esittelemässä Helkan uudelle liikuttajalle meidän lähimpiä maastoja, joten tulipa sieltäkin näköjään muutama kuva otettua.














Tiistaina koitti vihdoin päivä, josta olimme Hennin kanssa hetki sitten vain haaveilleet. Aamulla aikaisin suunnattiin kohti Peräkylän tilaa, jossa pakkailimme kaikki Lailan tavarat autoon, laitoimme ponin koppiin ja matkattiin 'kotiin'. Kyllä, Lailakin pääsi siis vihdoin ja viimein Juhalle, samalle tallille Vikin, Helkan ja Fasun kanssa! Oltiin viime viikon aikana rakennettu tallille uusi karsina, joten Lailalle löytyim hyvin tilaa. Kaikki hevoset ottivat Lailan yllättävän hyvin vastaan, eikä meidän kiukkuneiti Vikikään ollut niin paha mitä odotimme! :)












Sen aikaa, kun ketään ei ollut paikalla tallilla, poni vietti päivänsä sisällä, mutta pääsi taas iltapäivällä kavereiden luo. Myöhemmin illalla Hennin päästessä töistä lähdettiinkin porukalla pitkälle maastakäsin kävelylle! Porukkamme koostui siis Hennistä&Lailasta, Jennasta&Fasusta, Emmasta&Helkasta ja tottakai minusta&Vikistä. Kävimme alkuun vähän pyörimässä kentällä, jonka jälkeen lähdettiin lähimaastoisin ja lopulta päädyttiinkin käymään Hennin äidin työpaikalla. Oli kyllä äärettömän mukava lenkki, sekä meille, että hevosille. Lailakin käyttäytyi todella asiallisesti, eikä sanonut edes junista mitään! :)







♥♥
Olisi jälleen todella kiva saada kommenttia, mitä piditte postauksesta, olisiko mukavaa jos postausväli olisi tiuhempaa (2-3krt viikossa nykyisen 1-2krt viikossa sijaan?)? Entäpä oliko postauksessa sopivasti vai aivan liikaa kuvia. Yritin parhaani mukaan niitä karsia, mutta silti niitä tuntui jäävän hirveästi.. Kaikki sanavalta on nyt teillä, muokkaan mieluusti blogiani siihen suuntaan, mitä lukijat toivovat! :)

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

'I'm thankful everyday, how good it feels to say, I'm nothing without you'

Kesäkuu, nyt on jo tosiaan kesäkuu! Aika on jälleen mennyt äärettömän nopeasti ja kesäsäät ovat palaamassa kovaa vauhtia! Paljoa tämän viikon aikana ei olekkaan tapahnut, sillä huonot säät ovat meitä piinanneet, mutta koska ensi viikolla pääsen viettämään 19v. synttäreitäni, sekä valmistujaisiani niin ajattelin nyt kertoa tämän viikon kuulumiset!


Sunnuntaina ratsastin Vikillä kentällä askellajit läpi, melko rennosti, palautellen lauantain kisojen jäljiltä. Maanantaista torstaihin asti, mentiin jälleenn aika pitkälti maastoilulinjalla. Sateet pilasivat jälleen kenttämme kunnon, mutta onneksi meiltä löytyy loistavat maastot, joten hätä ei ollut tämännäköinen! Maanantaina kaulanaruilin Viksulla alkuun tarhassa ja lopuksi käytiin lähimaastoissa laukkailemassa. Maanantaina pääsin myöskin ottamaan Fasulla pari hyppyä, kun Jenna hyppäili sen vielä illemmalla.


Tiistaina ajattelin pitää Vikillä vapaan, mutta ajaattelin nyt kuitenkin muodonvuoksi käydä kävelylenkillä Vikin kanssa. Menin pelkillä riimuilla ja ohjilla, pääasiassa kävellen, mutta otettiin me pari pikkuista ravipätkääkin. Keskiviikkona suunnattiin Hennin kanssa raviradalle, jossa Viki käyttäytyi (ainakin, jos meidän pikku-Helkaan vertasi) todella asiallisesti ja oli kuin viilipytty! Vauhtiakin neidiltä löytyi enemmän kuin paljon, mutta Viki kyllä hidasti aina pyydettäessä. Torstaina käytiinkin sitten Jennan ja Fasun seurana heittämässä varmaan n. 10km maastolenkki. Paljon käyntiä ja ravia ja pari pätkää laukkaa. Viki oli jälleen hyvä, ilman mitään ihmeellisyyksiä.

Pari julkaisematonta kisakuvaa lauantailta!


Perjantaina kävinkin hakemassa Viksulle koulupenkin sovitukseen. Heti ensisovituksesta alkaen penkki vaikutti Vikille sopivalta ja ihan ookoolta, joten päätinpä vielä samana iltana kokeilla sitä kunnolla. Viki liikkui todella hyvin ja rennosti, ilman minkäänlaisia ongelmia. Hennikin käväisi neidin selässä testaamassa satulan, ja hänestäkin Viki liikkui ihan normaalisti myös tämän satulan kanssa. Päätin siis ostaa tämän satulan.

Lauantaina Emma tulikin mukaan tallille kuvailemaan, joten ajattelinpa kouluilla Vikillä vielä toisenkin päivän. Viki jälleen ihan hyvä, pienten alkukankeuksien jälkeen. Kyllä tuli ainakin huomattua, että satula on Vikille hyvä, sillä neiti liikkuu niin tyytyväisesti sen kanssa! Otin ihan normaalisti askellajit läpi, jonka jälkeen päästin Emman käymään Vikin kyydissä. Yllätyin kyllä positiivisesti, miten kivasti Emmalla ja Viksulla meni! Viki kulki tosi rennon ja tyytyväisen näköisenä. Käväisin vielä itsekkin lopuksi kyydissä, ottamalla ravia tuntumalla ja venyttelemässä eteenalas.

Ja ennekuin sanotte mitään istunnastani, huomioikaa, että olen nyt vuoden ajan aina työstänyt istuntaani estesatulalla, joten koulupenkkiin tottuminen vie taas hetken. Tiedostan itse kaikki istunta virheeni ja pyrin parhaani mukaan tulevissa koulutreeneissä niitä parantamaan! Pääasiahan uusien satuloiden kanssa kuitenkin on, että se on mukavampi hevoselle, kuin ratsastajalle. Ja kerran Viki liikkuu niin nätisti tämän satulan kanssa, niin enköhän minäkin totu taas koulusatulalla ratsastamaan :)














Emma ja Viksu! :)


Tämmöistä taas tälläkertaa! Palaan postailemaan ensi viikon alkupuolella, kun saan tuoretta materiaalia, niin kehtaakin postailla! :) Loppuun vielä muutama eilen napsittu kuva poneista ja meistä pellolla, sekä muutama oikein 'edustava' otos :D Älkää kuolko nauruun - osataan me olla oikeesti ihan normaalejakin! :)


Team Blue and Green!