Sunnuntaina olikin jälleen Vikin estetreenien vuoro! Kävin aikaisemmin tallilla siivoilemassa karsinat, juttelemassa Juhan kanssa ja samalla tulikin rakennettua meille esteet kentälle. Saavuttiin Hennin ja Sannan kanssa tallille viiden maissa, jonka jälkeen ponit kuntoon ja kohti kenttää!
Otettiin pikainen alkuverkka, jonka jälkeen alettiin hyppäämään. Aloitettiin ihan minimaalisesta korkeudesta, eikä Viki edes ottanut sen korkuisia tosissaan. Tästä syystä puomi, jos toinenkin löysi itsensä maasta.. :D Esteiden noustessa hypytkin alkoivat paranemaan huomattavasti ja pudotuksetkin vähenivät! Tultiin rataa vain muutama kerta, korkeimmillaan pari okseria olivat n. 90cm. radat sujuivat tosi kivasti, laukat vaihtuivat hyvin esteiden päällä ja paikatkin esteille löytyivät.
Tällä kertaa meillä olikin tarkoituksena treenien sujuessa hyvin, yrittää rikkoa minun ja Vikin ennätys (joka oli siis ennen 110cm). Tultiin suoralla uralla okseria, joka oli alkuun 95cm ja siitä nostettiin aina 5cm kerrallaan. Viki hyppäsi todella varman oloisesti, vaikka lopulta mentiinkin rimaa hipoen. Korkeimmillaan saatiin hypättyä 120cm, joka on samalla minun korkein esteeni ikinä! Pari hassua pudotusta tuli, muttei yhtään kieltoa! Eihän tässä voi muuta kuin olla ylpeä!
Tälläkin kertaa saatte kunnon kuvapläjäyksen hyppelyistä, kiitos Sannan! :) Seuraavan kerran lupaa myös videota hyppelyistä, mutta toivottavasti tällä kertaa lukuiset kuvat riittävät! Pahoittelut ajoittain huonosta istunnasta, varsinkin isoimmilla esteillä - meinasi kuskilla iskeä pieni rimakauhu... :D
| Tuli erimielisyyksiä suunnasta ja Viki ratkaisi asian näin... :D Hupsu poni ♥ |
| 120!! (tämä + alenmpi kuva) |
Hyppäilyjen jälkeen chillailtiin vielä ponien kanssa tarhassa ja innostuttiin Hennin kanssa väkertämään poneille kukkaseppeleetkin :D Pitihän niitä sitten kuvaillakkin! Välillä sitä oikein pysähtyy miettimään, että kuinka olen ansainnut itelleni näin ihanan hevosen. Viki on se, jonka luona mulla on aina hyvä olla ja se joka kirkastaa mun paskimmankin päivän. Rakkain - AINA ♥
Maanantaina olikin vuorossa palauttelutreenin virkaa toimittanut 'ravitreenit' vai millä nyt niitä voisi kutsua. Mentiin siis pelkästään käyntiä ja ravia ja jätettiin tällä kertaa laukka kokonaan pois. Tein käynnissä paljon pohkeenväistöjä molempiin suuntiin, jonka jälkeen ravailin pidemmän aikaa kevennellen pidemmällä ohjalla, josta sitten pikkuhiljaa aloin hakea enemmän tuntumaa suuhun ja siitä ryhtiä hevoseen.
Tehtiin ravissa vähän myös temponvaihteluita, samalla kun pyrin pitämään hevosen suoralla uralla täysin suorana ja kaarilla taipumaan koko rungostaan. Samalla, kun työstin hevosta, pyrin keskittymään myös omaan istuntaani. Viime kerralla, kun se oli niin kamala, niin nyt sain edes jonkunnäköisen muutoksen aikaan! :)
Sanna oli jälleen kuvaamassa (täytyy varmaan iloita, kun koululaisilla alkoi loma... :D) joten saatte nyt meidän ravi treenailuiltakin paljon kuvia. Käytiin loppuun esittelemässä Helkan uudelle liikuttajalle meidän lähimpiä maastoja, joten tulipa sieltäkin näköjään muutama kuva otettua.
Tiistaina koitti vihdoin päivä, josta olimme Hennin kanssa hetki sitten vain haaveilleet. Aamulla aikaisin suunnattiin kohti Peräkylän tilaa, jossa pakkailimme kaikki Lailan tavarat autoon, laitoimme ponin koppiin ja matkattiin 'kotiin'. Kyllä, Lailakin pääsi siis vihdoin ja viimein Juhalle, samalle tallille Vikin, Helkan ja Fasun kanssa! Oltiin viime viikon aikana rakennettu tallille uusi karsina, joten Lailalle löytyim hyvin tilaa. Kaikki hevoset ottivat Lailan yllättävän hyvin vastaan, eikä meidän kiukkuneiti Vikikään ollut niin paha mitä odotimme! :)
| ♥♥ |
Olisi jälleen todella kiva saada kommenttia, mitä piditte postauksesta, olisiko mukavaa jos postausväli olisi tiuhempaa (2-3krt viikossa nykyisen 1-2krt viikossa sijaan?)? Entäpä oliko postauksessa sopivasti vai aivan liikaa kuvia. Yritin parhaani mukaan niitä karsia, mutta silti niitä tuntui jäävän hirveästi.. Kaikki sanavalta on nyt teillä, muokkaan mieluusti blogiani siihen suuntaan, mitä lukijat toivovat! :)














