keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Ei oo häpee olla nopee! [KJR Seuraestemestaruudet]

Viime postauksesta onkin vierähtänyt jo reilu tovi. On siis sanomattakin selvää että blogini puolella on hieman hiljentynyt. Kesä meni ja illat ovat pimentyneet huomattavasti. Lisäksi työvuoroni painavat niin pahasti päälle, joten kuvailut ovat jääneet todella vähiin, enkä tykkää yhtään päivitellä blogia ilman tuoretta materiaalia. Nyt kuitenkin pitkästä aikaa uutta postausta kehiin!


Kaikkien hevosten kanssa on sujunut todella hyvin. Lissu kasvaa ja kehittyy ja sen kanssa treenaillaan tasapainoisesti niin maasta- kuin selästäkäsinkin. Lailan ja Vikin kanssa ollaan alettu jälleen treenailemaan tavoitteellisemmin ja vähän paremmalla kaavalla kuin ennen. Illoista on tullut jo valitettavan pimeitä, joten ratsastelumme on painottunut pääasiassa maastoköpöttelyyn ja hiekkatiellä menemiseen - kentällä kun ei pimän tultua näe oikeastaan mitään.

Kotitreenailuista ei ole tultu postailtua lähinnä sen takia, kun ei olla saatu yhtään uutta materiaalia. En tykkää siis yhtään päivitellä blogia ilman tuoreita kuvia/videoita. Olen niin huono sanoilla kuvailemaan treenejämme, joten kuvat täydentävät minua hyvin. Toivottavasti päästäisiin joku päivä kuvailemaan hevosia, ennen pimeän tuloa niin saisi vähän parempaa päivitystä tänne bloginkin puolelle :)

'Muutama' julkaisematon kuva Lailasta 1.10,!










Nyt päästään kuitenkin siihen aiheeseen, jonka jo otsikossa mainitsin! Viime sunnuntaina pakattiin siis jälleen Viki ja Laila koppiin ja suunnattiin kohti kisoja. Tällä kertaa olikin siis vuorossa Kymijoen Ratsastajien järjestämät seuraestemestaruus kilpailut! Vikin kanssa lähdettiin siis tavoittelemaan senioreiden estemestaruutta ja Lailan kanssa hakemaan vain puhtaita ratoja.

Kisapaikalla oltiin jälleen hyvissä ajoin, joten ehdin rauhassa tutustua rataan ja varustaa Lailan ennen ensimmäistä starttiamme. Lailan kanssa mentiin siis luokat: ristikko & 50-60cm ja Vikin kanssa luokkinamme oli: 70cm & 80cm - molemmat arvostelulla AM5 (korotettu uusinta)!

Ristikko / 40-50cm
Verryttelyssä Laila tuntui mukavan rauhalliselta ja rennolta. Otettiin ensimmäinen verkkahyppy ravissa, joka sujuikin hyvin. Tämän jälkeen tultiin muutama verkkahyppy vielä laukassa ja poni toimi mitä parhaiten! Välillä kyllä mietityttää onko joku vaihtanut tuon ponin yön aikana, kun aina se vaan osaa yllättää!

Radalla Laila tuntui energiselta, mutta kuitenkin helposti hallittavalta. Ensimmäisellä linjalla Laila hieman kiemurteli, mutta hyppäsi kuitenkin hyvin. Rata sujui muutoin todella kivasti ja tasaisesti pienistä vastalaukoista huolimatta. Viimoiselle esteelle en itse päässyt hyppyyn mukaan, mutta poni korjasi hienosti!  Tuloksena siis nollarata ja saatiimpa ruusuke kotiin viemisiksi! Kunniakierroksella Laila sitten vasta innostuikin, kun hän sai johtaa koko muuta porukkaa... :D

Tämä ja seuraava kuva c. Riina R.






50-60cm
Tämä rata sujuikin jo vähän reippaamassa, mutta silti ihan hyvässä ratalaukassa. Pari ensimmäistä estettä sujui oikein hyvin, kuten myös kolmaskin este. Seuraavalle parille esteelle ei oikein osunut paikka, ja Laila ns. sukelsi nämä esteet. Poni kuitenkin pelasti hyvin ja päästiin ne ihan puhtaasti. Kuudes este sujui hyvin, mutta seiskalle tultiin jotenkin ihan hassulla tiellä, enkä muutenkan oikein tiedä mitä siinä tapahtui. Hypystä tuli hassu mutta puhtaasti mentiin. Viimoinen este suoriuduttiin hyvin. Jälleen siis tuloksena nollarata ja ruusuke!

Vaikkei kumpikaan minun ja Lailan radoista ollut tyylipuhdas, olen silti äärettömän tyytyväinen. Olen kuullut millainen poni on ennen ollut, joten siihen verrattuna Lailassa on tapahtunut valtava kehitys. Pikkuhiljaa myös minun ja Lailankin yhteistyö alkaa muotoutua saumattomaksi, mutta tämäkin ottaa oman aikansa :) Jokatapauksessa olen äärettömän tyytyväinen poniin, sekä siihen mitä me ollaan saatu sen kanssa aikaiseksi! 

Tämä ja seuraava kuva c. Riina R.










70cm AM5
Lailan ratojen jälkeen käytiin heittämässä poni koppiin ja otettiin samalla Viki ulos. Sillä välin, kun itse lähdin kävelemään rataa muut tytöt olivat varustaneet Vikin minulle valmiiksi. Saatiin Viksun kanssa hetki odotella ennen verryttelyyn pääsyä, joten taivuteltiin käynnissä huolellisesti molemmat puolet läpi, jotta heti verkkaan päästessämme voitaisiin alkaa ravailemaan. Verkkassa Viki tuntui ihan hyvältä, mitänyt hieman turhan innokkaalta, mutta ymmärrettäköön tuo, olihan neidillä reilusti yli 3kk taukoa viime estekisoista...

Radalla Vikillä oli edelleen turhan paljon virtaa, enkä vain saanut hyödynnettyä sitä kaikkea, joten rikkoja ja ristilaukkaa tuli jonkun verran. Viki on kuitenkin äärettömän tarkka jaloistaan ja se paikkailee ratsastajan tekemät virheet, joten päästiin perusrata puhtaasti. Uusinta sujuikin paljon tasaisemmin ja paremmin, eikä siinä ollutkaan oikein mitään ihmeitä. Päästiin siis uusintakin puhtaasti ja näin ollen voitettiin koko luokka!







80cm AM5
Tässä luokassa me kisailtiin siis estemestaruudesta. Paljoa en Vikiä viitsinyt verkata, sillä se oli saanut jo lämmitellä hyvin edellisen radan aikana. Otin vain parit verkkahypyt ja radalle. Perusrata sujui pääasiassa ihan hyvin. Kolmosesteelle ohjasin todella huonosti, mutta Viki rehellisenä hevosena reagoi tottakai pohkeeni jopa metriä ennen ponnistusta. Nelosesteelle tuli ravilähestyminen, mutta muutoi sujui hyvin. Loppu perusrata sujuikin mielestäni aika tasaisesti vaikka yksi muutaman askeleen ravirikko tulikin. Perusrata jälleen siis puhtaasti.

Uusinta sujui hyvin vauhdikkaissa merkeissä. En keskittynyt oikein kympillä ratamme siisteyteen, joten ristilaukkoja kyllä tuli. Olen onnekas, kun olen saanut alleni näinkin rehellisen hevosen. Viki kyllä hyppää mitä vain, mistä askellajista vain, mutta ratsastajan on oltava täysillä mukana. Uusintakin näin ollen suoritettiin puhtaasti. Ja niinhän siinä kävi, että voitettiin tämäkin luokka ja samalla vuoden 2014 seniori estemestaruuskultaa!











Paremmin ei siis tämä kisapäivä olisi voinut mennä! 2. luokan radankävelyssä Henni minulle sanoikin: "Yksi ruusuke saatu, eli tavoite saavutettu". Tähänhän minä sitten vitsillä tokaisin: "Ei, mä ratsastan neljä luokkaa, joten vaadin neljä ruusuketta." Ihan tälläistä en kuitenkaan osannut odottaa, kun täysin vitsillä tuon Hennille heitin :D 
Päivän saldona siis 5 ruusuketta, 1 mitali ja esine palkinnoiksi saatiin upea Eskadron satulahuopa, nahkaiset kannusremmit, sekä viinipullon avain! Edes reilu vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakkaan, että kisaisin samoissa kisoissa kahdella eri hevosella ja pääsisin molempien kanssa laukkailemaan kaksi kertaa kunniakierroksenkin! Tää on ihan mahtava fiilis!
Kai tässä voi ees vähän olla ylpee...? :)
Kuva vähän vääristää, mutta tällainen huopa voitettiin :)
Tiedän, että varmasti joku tulee arvostelemaan ja kyselemään, miten voin olla tyytyväinen kun ratamme olivat noin hirveää sähläystä. Me ei sählätty, me vain mentiin kovaa. Tietääkseni näissä kisoissa ei arvosteltu tyyliä, vaan aikaa ja että säilyttääkö esteet muotonsa. Tiedän ettei Vikin laukka todellakaan hio huippua ja välillä mentiin ties mitä laukka/ravi/peitsi sekoitusta. mutta so what? Viki on lämminverinen. Se ei pysty täydelliseen laukkaan ja innostuessaan se menee kovaa ja sekoilee askeleissaan.
Olen jo netissä törmännyt erään aikuisen päivitykseen näistä kisoista, jossa hän ihan ilmiselvästi ja katkerasti 'piilov*ttuili' meille. Olen pahoillani, mutta 'Ei oo häpee olla nopee' ;) Nämä ei oo tyyliluokkia. 
Pyritään nyt lähipäivinä kuvailemaan hevosia ja kun ratsastetaan, niin jospa saisin vaikka jotain päivitystä loppuviikosta vielä bloginkin puolelle :) Lissunkin kuulumisia tulossa taas seuraavaan postaukseen kuvien kera!

Pari julkaisematonta kuvaa Lissusta

31 kommenttia:

  1. Eikä miten hyvin teillä meni! Paljon paljon onnea ja tässä se taas nähdään, lämminveriset osaa tehdä myös paljon muuta kuin juosta. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! <3 Näinhän se on! ;) Lämpösistä on moneksi, sen takia niillä haluankin kilpailla ja näyttää muille, että kyllä niilläkin voi kisata !

      Poista
  2. Onnea ruusukkeista! Pakko sanoa että on toi Viki vaan yks ratsukäyttöisten lämminveristen hienoimmista edustajista! Itsekin oon entisellä ravurilla kisannu esteitä ja olihan se joka kerta yhtä mahtava tunne voittaa muut ratsusukuiset hevoset vaikkakin välillä niitä ilkeitä katseita alueradoilla sai. Mut eiköhän se niin mene että "when people you don't even know judge you, that's when you know you're the best"? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se menee! ;) On se aina vaan yhtä mahtava tunne mennä ja voittaa lämminverisen kanssa - varsinkin aluekisaradoilla! Suuret kiitokset kommentistasi :')

      Poista
  3. Laitan vielä tännekkin, vielä kerran isot onnittelut ja upeaa työtä hevosten kanssa! jatkakaa samaa rataa!

    VastaaPoista
  4. Siististi ja kovaa eivät ole toisiaan poissulkevia tekijöitä. Ei edes silloin, kun joukkoon laitetaan lv. Se on kiinni ratsastajasta ja miten halutaan ratsastaa: turvallisesti vai vain voitto silmissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän kyllä, milloin Vikin kanssa meno ei ole enää turvallista :) Voittoahan me sieltä lähdettiinkin hakemaan! :D

      Poista
    2. Kisaajiakin on kahdenlaisia; toiset lähtee hyppäämään esteitä ja kisaamaan tavoitteellisesti, toiset lähtee esteradalle esittelemään koottua laukkaa ja hartaudella harkittuja teitä, että MammanPullanassuPuokki kerkeää varmasti suoristumaan ja valmistautumaan henkisesti ennen estettä. Vittu taas. -.-

      Poista
  5. Super paljon onnea! Ihailen kyllä Vikissä sitä että se hyppää esteet hyvin vaikka se tulisikin epämääräisessä ravi/laukassa tai ravissa esteelle. :) Mutta hei kiva postaus taas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoos :') Viki on äärettömän rehellinen hevonen, ja siitä syystä siitä pidänkin :)

      Poista
  6. Ei vitsit teil meni upeesti, onnee! :) Eikö teillä muka oo kentällä valoja? :O Mä oon aina aatellu et ois :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tytti! :) Ei meidän kentällä ikävä kyllä oo valoja :(

      Poista
  7. Muitten ei oo ees järkevä osallistua kisoihin ku sie oot ilmottaunut, kaahatte kentän pilalle ja sullaki vaan mitalit mielessä..Menisit vaikka tyyliluokkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, vuoden paras! :D Kenttä meneekin varmasti piloille, jos me pari rataa siinä hypätään :) Jännä sinänsä, että oma kenttämme on pysynyt vuosia hyvänä, vaikka Vikillä on siinä viikoittain hypätty. No herranjestas, nämä olivat seuramestaruuskisat, niin tottakai lähdin tavoittelemaan mitaleita! :)
      Voisin vaikka mennäkkin tyyliluokkaan, jos sellainen järjestettäisiin jossain lähialueella :)

      Poista
    2. pitäisköhän niiden muiden sit olla ilmottautumatta jos noin kovin hiertää, eikä vaan vikistä anonyyminä blogissa. Menisvät vaikka lanaamaan kenttää suoritusten välillä. Mites sit sellaset ketkä putoaa/esteet kaatuu/ponit ketkä pomppii about paikallaan kuumetessaan? Väitän että ne jättää hiekkaan enemmän jälkeä ku esteeltä esteelle juokseva ja hyppäävä hevonen.

      Poista
  8. Nopeuden ja siisteyden ei pitäisi sulkea toisiaan pois. Alle metriset esteet ovat kuitenkin niin pieniä, että melkein mikä tahansa hevonen pääsee niistä yli, kunhan vauhtia riittää. Ravurit harvoin osaavat laukata rauhallisesti, joten niillä on hyvä mahdollisuus saada niin nopea rata, ettei ratsuilla uskalla kaahailla niin kovaa. Jos hevonen vielä hyppää minkä tahansa jänisloikan vaikkeivät askeleetkaan osuisi, niin sen kuin pitää pysyy kyydissä ja toivoo parasta. Esteratsastus alkaa vasta monta kymmentä senttiä korkeammista luokista, joten jos jotain harmittaa ravurikaahaamiselle häviäminen, niin voi varmaan siirtyä sinne missä hevosen laatu alkaa merkitä enemmän. Jos siis oma hevonen riittää. Onnea voitosta joka tapauksessa Tiialle, treeniä vaan niin eiköhän ne radatkin siistiydy ajan kanssa sen mitä hevosen laukan on mahdollista kehittyä.

    VastaaPoista
  9. Vautsi en oo pitkiin aikoihin nähny lämminverisen menevän noin hyvin enkä koskaan sijoittuvan noin hyvin! Mahtoi rouvalla olla kallis puoliverinen ja syytti häviöstä lämppäriä, koska askellajin puhtaus ei miellyttänyt. Lämppärit on kyllä usein sellassia, että ne hyppää miten vaan ja mitä vaan, toisin kuin puoliveriset joiden kanssa kaikki pitää olla kohdallaan ennen kuin maapuomin ylittävät. Lämminveriset on kyllä parhaita! Tsemppiä sulle jatkoa ajatellen! Ainiin ja sait uuden lukijan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurimmat kiitokset ihanasta mieltä lämmittävästä kommentista! :') Lämminveriset on kyllä ehdottomasti parhaita!

      Poista
  10. millon kirjotat lissun esittelysivun? :)

    VastaaPoista
  11. Tosi hieno saavutus teiltä !:) tais vaa mennä luu kurkkuun ku voittajana olikin lv :DD oon miettiny onko ihmiset oikeasti kateellisia vai mitä kun aina pitää jauhaa selän takana sitä ihteensä kun lämpönen sattuu kisoihin.. :/ varsinkin seurakisoissa kun niissä harjotellaan, ja jos ei harjotteile niin eihän se meno ikinä muutu paremmaksi. Mut tsemppejä ens kisoihin :)

    VastaaPoista
  12. Ootko menossa nyt lähi aikoina (2-3 vk) sisällä kisoihin? =)

    VastaaPoista
  13. Onnea menestyksestä! On kuitenkin todella harmi, että nykynuorison keskuudessa ratsastuksesta on hävinnyt sen perusajatus ja aivan uskomattomia asioita arvostetaan ja kehutaan. Itseään ei osata enää arvostella kriittisesti, siistin ratsastuksen sijaan tärkeämpää on voitto ja hevonen asetetaan sille sopimattomiin tilanteisiin vaan sen takia, koska itsellä on niin "kova palo kisaamaan". Esimerkkinä tästä Lailan kouluradat. Kouluratsastuksessa apujen kuuluu olla täysin huomaamattomia ja yhteistyön hevosen kanssa saumatonta, en ymmärrä miten sinä ja jopa valmentajasi, voitte olla tyytyväisiä koulurataan, ettekä huomaa videon perusteella, että tilanne oli ponille todella epäreilu ja ratsastus aivan kaameaa. Nämä Vikin ja sinun estevideot todistaa, että lämppärillä voi voittaa ratsusukuiset, mutta siitä on laatu ja oikeaoppinen ratsastaminen kaukana. Mieluummin häviän siistillä ja laadukkaalla ratsastuksella, kuin juoksen radan läpi hevosen kyydissä keikkuen ja voitan. Tuosta puuttuu kokonaan koko esteratsastuksen perusta, vai miten lasket askelia ja lyhennät ja pidennät niitä, kun kunnon askellajia ei ole, vaan ravi-laukkasekoitusta ja ennen estettä tulee miljoona askelta ravia ja paikat/lähestymiset on joka esteellä aivan mitä sattuu. Sitä, että "kaikki pitää olla kohdallaan ennen kuin maapuomin ylittää", kutsutaan RATSASTUKSEKSI. Teidän meno on vain kyydissä keikkumista ja on tosiaankin teidän onni, että Viki on noin mahtava pelastamaan nuo älyttömät paikat ja tosiaan hyppää ihan mistä vaan, ilman että kuski edes tajuaa mitä ollaan tekemässä. Ja nämä junnut vielä kehuu tätä suoritusta, koska nykyään vain voitto merkkaa, eikä se miltä meno näyttää... Tässä harrastuksessa myös "harrastusväline" on elävä, se näyttää monelta unohtuvan. Olisit varmasti taitava ratsastaja, jos oikeasti osaisit arvostella itseäsi kriittisesti. On todella huolestuttavaa, että esim. Lailan kouluradoista voi olla ylpeä. Sinuna palaisin ihan perusasioiden äärelle ja lähtisin siitä, että miten otetaan ohjat tuntumalle ja mikä on ranteen asento ratsastaessa. Tämä kommentti sen takia, että jotain ajatuksia heräisi ja tajuaisitte edetä edes Lillin kanssa rauhassa, se vaikuttaa kivalta ja toimivalta hevoselta, mutta nuoret on helppo pilata ja hevosen koulutus lähtee aina ratsastajan perustaidoista. Onnea teille jatkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kommentistasi. Tiedän kyllä itse mitä teen ja voin myös ottaa vastuun siitä. Ihan totta kaikki mitä sanoit, mutta valitettavasti toinen hevoseni ei ole ratsusukuinen ja toinen on mitä on. Vikin laukka on aina ollut mitä se nyt on. On se kyllä huomattavasti parantunut, mutta onhan Vikillä ikääkin jo 12v. Joten ei voi olettaa että sen laukka mitenkään ihmeellisesti enää parantuisi. Viki on alunperin ratsukoulutettu aivan pieleen, eikä minulla ole ollut osaa tai arpaa tämän asian suhteen.

      Laila on tosiaan vähän mitä se on. Kotona meillä on sujunut todella hyvin, mutta koulukisoissa poni jännittyi joutuessaan jäädä yksin radalle. Tämän takia meno oli mitä oli. TILANTEEN HUOMIOIDEN olen tyytyväinen ratoihimme. Tästä on hyvä lähteä parantamaan.

      Itse en enää junnu ole ja sen varmasti tiesitkin. Jos junnut ovat meidän ratojamme jne kehuneet, se on heidän mielipide. Tiedän kyllä mitä teen ja varsinkin miten ratsastan Lissulla. Älä turhaan huolehdi. Jollain vain on pakko mielle ostaa ne hienot kisa pv't, mutta mulle riittää varsin hyvin nämä lämppärinruppanat joiden kanssa pääsen harrastelemaan ja kisaamaan :)

      Ps. Hevoseni nimi on tosiaan Lissu, ei Lilli. Kannattaisi ottaa asioista selvää ;)

      Poista
  14. Älä ota nagatiivisesti!
    Pidin tuota lailan pään viskelyä outona. Itse olen ratsastanut ja kisannut esteitä moneilla poneilla ja niillä on ollut pelham. On aika kovasti joutunut ottamaan että ihan pää heiluu. Tosin en ole tuolla Lailalla mennyt ties vaikka olisi todellakin herkkä. Kiinnitin vähän myös huomiota käsiisi. Vikillä joustat niillä tosi kivasti, mutta lailalla ne on koko ajan jännittyneen näköiset etkä oikein jousta. Siistit radat kuitenkin :)

    kivoja postauksia kivoja materiaaleja :) Onnea voitoista
    PS: Lissu näyttää jo tosi kivalta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laila on todellakin äärettömän herkkä ja heittelee päätä aina innostuessaan, olipa kuolain sitten kolmipala tai pelham. Käsiini olen yrittäynyt kiinnittää huomiota ja koitan panostaakkin niihin kovasti, mutta mikään muutos ei tapahdu hetkessä :) Lailan kanssa mulla on kuitenkin yhteistä taivalta vuosi vähemmän takana, kuin Vikin kanssa, joten on sanomattakin selvää, että Lailan ja minun yhteistyö ei ole vielä saumatonta ja ratsastukseni on sillä erilaista. Omalla tavallani 'jännityn' välillä Lailan selässä, jolloin käteni jumittuu paikalleen.

      Kiitokset kuitenkin kivasta kommentista! :)

      Poista
  15. Minulla on ollut myös lämminverinen ja EX-ravuri jonka ratsukoulutus on mennyt aikoinaan pieleen viitaten aikaisempaan kommentiisi missä sinä et enää voi vaikuttaa hevosesi laukkaan taikka koulutukseen.
    Omastani tuli silti vaikka ikää olikin 13 kun se minulle tuli, ja 15 kun oikeasti tajusin alkaa kouluttamaan ja tekemään töitä hevosen rentouden ja ETENKIN tasapainon eteen. Niinhän siinä sitten kävi että omastani tuli uskomaton helmi joka laukkasi kolmitahtisesti lyhensi ja pidensi. Tosin Vikin rakenne jo on itsessään sellainen että se tuskin koskaan tulisi edes oikeanlaisella koulutuksella laukkaamaan kolmitahtista laukkaa.
    Mitä olen seurannut sun blogia postauksia kommenteihin vastauksia yms.. Otat liian helposti itseesi ja jäät roikkumaan siihen yhteen ainoaan asiaan.. Niinkuin nyttenkin roikut EDELLEEN siinä asiassa että joku on kutsunut sinun lämppäreitäsi lämppärin ruppanaksi. Ja mitä sitten ? itse kuulin myös sitä jatkuvasti. En jaksanut välittää tai tuhlata aikaani moiseen joten se loppui hyvin nopeasti. :) eli vinkkinä anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

    ja lopuksi sanon vielä että kokeile istua lähemmäs Vikiä ja pitää pihke hyvin lähellä jopa pienessä puristuksessa kun lähestytte esteitä ja etenkin radalla, Tasapainota kaarteissa ja pidä kuolaintuntuma loppuun asti mutta hyppyyn lähtiessä rento käsi ja remmi pois. :)
    Ainakin oma puokki ruunani (( niin aatella PV ongelmia on myös PV hevosten kanssa ja niiden eteen tehdään töitä samalla tavalla myös LV hevosten kanssa kuuluisi tehdä töitä ja vielä tuplasti enemmän.)) toimii tällä jolloin sen hypåyt ovat selästään pyöreämpiä ja tasapainoisempia.
    Enkä nyt ole negatiivisesti sinulle kommentoimassa tai haukkumassa LV hevosia, saatoin ehkä aloittaa kommenttini nega sävyyn mutta pyrin lähinnä antamaan sinulle vinkkejä koska mukavaahan se on touhuta ravirotuisen hevosen kanssa ne ovat ehkä puhtainpia ja rehellisimpiä hevosia mitä tiedän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko sanoa nyt tähän, että tuo 'lämppärinruppanat' juttu on ollut ihan inside läppää jo pidemmän aikaan :D Lähinnä vaan naurattaa se, jonka takia sitä onkin pakko heittää joka väliin XD
      Kiitos kuitenkin kommentistasi, en juuri nyt jaksa alkaa pidemmin analysoimaan sitä :)

      Poista