torstai 31. lokakuuta 2013

Erikoispostaus: rp-r. Kleiner "Jerry" ♥

Lupailin 100 lukijan kunniaksi jonkinlaista erikoispostausta. Toivoitte mm. mydaytä, videopostausta ja Vikin varustepostausta. Nämäkin kaikki tulossa mahdollisimman pian, tähän väliin ajattelin kuitenkin kertoa teille rp-r. Kleineristä, tutummin Jerrystä, joka oli oleellinen osa elämääni ennen Vikiä. Ja tämä postaus onkin samalla blogin 50. postaus! 


Niin se on, nää se nyt. Meil ei oo toivoo, meitä ei oo...

Jerry on siis Kiviharjun Tilalla asustavatuntiponi, joka toimitti kisa/valmennusponini virkaa 20.3.2011 - 26.5.2013 välisenä aikana. Alku minulla ja Jerryllä ei tosiaan ollut helppo. Itse en ollut lainkaan hyvä ratsastaja ja Jerry oli vaikeahko poni, joka ei toiminut tunneilla ollenkaan. Ensimmäisiä kertoja ratsastin Jerryllä vuoden 2010 syksyllä, jolloin meillä ei kemiat kohdannut lainkaan. Tipuin Jerryltä lähes joka tuntu ja mikään ei toiminut, silti jostain syystä halusin aina nousta ponin selkään takaisin ja yrittää uudelleen.

Vuoden 2011 tammikuussa minut kuitenkin pyydettiin mukaan ns. 'valmennusryhmään'. Vaikken mikään erityisen hyvä ratsastaja ollutkaan, jostain syystä (joka minulle ei muuten ole valjennut vieläkään) minut haluttiin mukaan. Ratsukseni sain Jerryn, sillä ratsastuksenopettajani olivat sitä mieltä, että kun laitetaan kovapäinen ja napakka ratsastaja, sekä kiukutteleva kakaraponi yhteen, voisi ponikin kehittyä.

Ei etäisyys, ei vuodetkaan, ei mikään meitä erota. Kun hetken vain sut pitää saan ja unohtaa...

Alkuun meidän meno ei tosiaan ollut mitenkään tasaista tai hyvännäköistä, pikkuhiljaa kuukausi kuukaudelta palaset alkoivat kuitenkin loksahdella kohdalleen ja meistä tuli varsin toimiva ratsukko! Kevät 2011 kisailtiin yhdessä ja yksi ruusukekkin onnistuttiin hankkimaan. Eräät kisat menivät kuitenkin niin pahasti penkin alle, että suivastuin todella pahasti itseeni ja poniin. Tämän seurauksena pidinkin reilu 2kk taukoa, etten ponin selkään noussut ollenkaan, saati tehnyt mitään muutakaan ponin kanssa.

Jälkeenpäin olen katunut sitä, miten kovasti vedin herneet nenään vain yksien huonosti menneiden kisojen takia, mutta oli siinä jotain hyvääkin. Tämä tapahtuma todellakin opetti minua henkisesti varsin paljon! Opin, että vaikka joskus menee huonosti, ikinä ei saa luovuttaa tai löydä hanskoja tiskiin - kaikki ongelmat ovat aina ratkaistavissa!

Never mind, I find, someone like you. I wish nothing but the best of you too...

Kesän 2011 lopussa kuitenkin nousin takaisin Jerryn selkään ja tämän jälkeen asiat lähtivätkin luistamaan halutulla tavalla. Poni alkoi toimimaan ja meidän yhteistyö parantui kerta kerran jälkeen. 2011 syksystä minulla ei liiemmin ole muistikuvia, kisailtiin parit koulu- ja estekisat, sekä näyttäydyttiin myös mätsäreissä. Tämä vuosi jätti minulle kaikesta huolimatta päällisin puolin ihan hyvät muistot, ja opetti senkin edestä!

Vuotta 2012 voisi melkein kuvailla minun ja Jerryn 'kulta-aikana', silloin tuntui, että melkein kaikki onnistui - ainakin suurimmaksi osaksi! Kauden 2012 aikana ehdittiin kisata 9 eri kisat, vietin parhaimman heppakesän ikinä, pääsin hyppäämään vesiesteitä ja työskentelemään Jerryn kanssa maastakäsin. Vuoden aikana Jerrykin saikkuili pari kertaa, jolloin tietysti olin ponista huolissani, kun en tiennyt mikä sillä oli. Kaikesta kuitenkin selvittiin, eikä Jerryllä koskaan mikään ole ollut kovin vakavasti rikki.

Kaikki hyvin luistaa, silti sua mietin. Pitääkö mun muistaa mitä taakse jätin...

Vuoden 2012 aikana minun ja Jerryn yhteistyö parantui älyttömän paljon, ja silloin tuntui ettei mikään tai kukaan voisi ikinä mennä Jerryn edelle... Seuraavaksi tulikin vuosi 2013, jatkoin edelleen Jerryllä tunneilla ja muutamat kisatkin ehdittiin kisata. Helmikuussa tapahtui kuitenkin jotain mitä monikaan ei olisi osannut veikata, sillä minuahan pidettiin ikuisena ponityttönä...

Helmikuussa tutustuin nimittäin Vikiin, jota aloinkin ahkerasti liikuttamaan, jolloin jouduin luonnollisestikkin vähentämään Kiviharjun tunneilla käymistä. Jatkoin kuitenkin kevään aikana Jerryllä menoa parhaani mukaan, vaikka sisimmässäni tiesin, että jos Viki alkaa toimaan kanssani, saattaisin lopettaa Jerryn kanssa.

En odottanut kuin huomiseen, sanoin sua mä tarvitsen. Löysin viereltäs rakkauden, kunnes tunsin haavat heikkouden...

Jerryn kanssa kisattiin viimeiset yhteiset kisamme 26.5.2013 koulukisojen merkeissä. Samalla napattiin Helposta C'stä meidän ensimmäinen ja viimeinen voittomme! Tähän oltiin pyritty kaikki nämä vuodet ja nyt viimein saatiin se mitä olin aina halunnut - voitettiin. Näiden kisojen jälkeen olin lähes varma mitä aioin tehdä Jerryn suhteen  - olisi parempaa tapaa lopettaa, kuin mahtava onnistuminen?

Koko kesän 2013 olin töissä Kiviharjussa, en kuitenkaan liiemmin nauttinut työpävistäni siellä, joten illaksi lähdin aina liikuttamaan Vikin ja pitämään hauskaa muiden ystävieni kanssa, joten kesän mittaan lopetinkin tunnit kokonaan kiviharjussa. Jerryä kävin kuitenkin moikkaamassa lähes päivittäin, ja monelle leiriläiselle kerroinkin Jerrystä kaikenlaista ja eräskin leiriläinen tuli yksi päivä kertomaan miten hyvin Jerry oli mennyt kun oli noudattanut antamiani neuvoja ponin kanssa.

Heart beats fast, color and promises. How to be prave, how can I love when I'm afraid...

Nyt päässääkin siihen aiheeseen, joka teitä kaikkia varmasti kiinnostaa eniten. Mikä oli todellinen syy, miksi lopetin Jerryn kanssa? Tätä asiaahan en liiemmin ole kenellekkään kertonut, tai varsinkaan näin julkisesti avautunut siitä, joten toivon että ymmärrätte mitä nyt yritän selittää..

Ensinnäkin minulla ei olisi riittänyt aika panostaa sekä Jerryyn sekä Vikiin, sillä syksyn tultua aloin taas käymään koulua Lappeenrannassa ja olin vain viikonloput Kouvolassa. Päätiin siis valita Vikin, koska sen kanssa pääsen itse paremmin kehittymään.

Pääsimmekin siis jo toiseen syyhyn miksi lopetin - Jerry ei enää liiemmin opettanut minulle mitään. 'Tapoja ratsastaa on yhtä monta, kuin on hevosiakin.' Mitään muuta en Jerryltä olisi oppinut, kuin miten juuri sitä ponia ratsastetaan. Loppuvaiheessa Jerryn kanssa minusta alkoi tuntua että pikemminkin minä opetin sitä ponia, ei se minua. Vikiltähän opin miten hevonen ratsastetaan oikeinpäin, ja tämän jälkeen hyödynsin sitä opittua Jerryllä ja niin Jerrykin alkoi pikku hiljaa hakeutua matalempaan muotoon.

Kolmantena syynä mainittakoon koko. Periaatteessahan Jerry ei minulle äärettömän pieni ollut ja pystyin sillä ihan vaivatta menemään, silti sitä välillä mietti, että mitä järkeä mennä niin 'pienehköllä' ponilla, sillä oma istuntani alkoi jo pikku hiljaa kärsimään. Painoni puolestahan pystyin Jerryllä hyvin menemään, mutta pikku hiljaa aloin tuntumaan oloni hirmu pitkäksi Jerryn selässä.

Näen silmissäin vuotavan kyyneleen, putoavan mun tyhjään huoneeseen. Mikään ei palaa, ei mikään ei palaa, ennalleen...

Yksikään edellä mainituista asioista ei yksinään olisi riittänyt minulle hyväksi syyksi lopettaa, muttakun nuo kaikki yhdistetään siinä on jo monta hyvää siirtä luopua jostain tärkeästä ja antaa muillekkin tuntiratsastajille mahdollisuus kokea sama mitä minä koin Jerryn kanssa.

Viimeinen pisara loputukselle oli kuitenkin se, kun Kivihajussa alkoi kulkea jos jonkin moisia perättömiä ja ei niin perättömiä juttuja minusta. Näitä en valitettavasti halua julkisesi sanoa, sillä niissä mennään jo melko henkilökohtaiselle tasolle. Kuitenkin, tämän jälkeen en vain tuntenut kuuluvani Kiviharjun talliporukkaat, sillä siellä meni kesän aikana tallihenki huonompaan suuntaan - syytä tälle en tiedä, mutta onko sillä niin väliäkään?

Tallilla jossa Viki asuu, on kuitenkin vain se tietty, pieni, tiivis porukka, joka siellä käy. Tästä syystä tykkään tuolla tallilla niin paljon enemmän käydäkkin, koskä sillä porukalla tulee vietettyä aikaan niin paljon muutenkin - tallinkin ulkopuolella!

Ja vaikka olet kaikista suloisin, kuitenkin joudun menneet jättämään...

Syksyn aikana olen nähnyt Jerryn kerran Kiviharjussa mätsäreissä, muutoin en ole ponia käynyt katsomassa vaikka tarkoitus on ollut! Täytynee varmaan joku päivä suunnata kohti Kiviharjua! Pakko kyllä myöntää, että vähän käy Jerryä sääliksi. Nykyään Jerryllä ei tunnu oikein olevan ketään junnuratsastajaa, joka sen kanssa kisaisi oikeasti tavoitteellisesti! Jerrystä saisi joku todella näppärän kisaponin isompiinkin luokkiin.

Tosiaan, nykyäänhän Jerryllä on kisattu esteillä lähinnä ristikko ja 40cm... Minun kanssahan Jerry pääsi myös näyttäytymään 70-80cm radoilla. Kouluradoillakaan moni ei kukaa ole ihmeellisempiä tuloksia saanut, vaikka Jerryllä kyllä olisi mahdollisuus pärjätä Helpossa C'ssä ihan hyvin. Toukokuussakin saatiin HeC'n tulokseksi 67% - sij. 1/33. Kukaan muu ei vain tunne siihen yltävän tuolla ponilla.

Yritä ymmärtää, ei ole helppoa tää. Vaikka pois kävelen, sua silti ajattelen...

Luulin, ettei mikään erottaisi minua ja Jerryä, mutta nyt huomaan, että mikään ei ole ikuista. Se ei kuitenkaan ole väärin, olisihan se nyt ollut hölmöä takertua johonkin tuntiponiin. Elämä muuttuu ja minä sen mukana, minäkin aikuistun jossain vaiheessa ja osaan päästää irti, kun se oikea hetki tulee.

Jerry merkitsi mulle todella paljon ja merkitsee edelleen. Se oli osa elämääni ne reilut pari vuotta, nyt on kuitenkin vain hyväksyttävä, ettei mikään kestä ikuisesti. Jerry jätti minuun pysyvät muistot, enkä tule unohtamaan tätä ponia koskaan!

I haved loved you for a thousand years, I'll love you you for a thousand more... ♥
♥ Kiitos kaikesta ihanin jääräpää poni ♥
♥ En tuu koskaan unohtamaan meitä ♥



Tämmöinen postaus siis tällä kertaa, toivottavasti tästä ei ihan hirveän sekavaa tullut, sillä kellokin näyttelee jo kahta ja minun olisi pitänyt olla ajat sitten nukkumassa.. Mutta palautetta saa ja pitääkin antaa! :) Viikonloppuna palailen taas päivityspostauksen muodossa postailemaan! 

Ps. Ostin tiistaina Viksulle kunnon heijastinkamppeet. Kyllä nyt kelpaa lähteä maastoilemaan! ;)


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

'I don’t even know how I survive' [Terveisiä Tallinnasta...]

Tulis nyt vaikka kunnolla lunta ni loppuis nää kurakelit...
Viime postauksesta onkin vierähtänyt jo reilusti yli viikko aikaa, suurimmat pahoitteluni siitä! Ei todellakaan ole tarkoitus pitää näin pitkiä postaustaukoja. Reiluun viikkoo ei kuitenkaan ole mahtunut mitään ihmeempiä, viime viikon torsataina kouluilin alkuun Viksun kanssa reilu 45min, jonka jälkeen käytiin vielä ilman satulaa kävelemässä maastossa, Henni ja Helka seuranamme, reilu puolituntia.

Kouluillessa Viki oli ihan jees.Alkuun tein paljon taivutteluja ja pohkeenväistöjäkin, jonka jälkeen ravi- ja laukkaverryttely tavalliseen tapaan. Tämän jälkeen laukkailtiin hetki ympyrälllä ja Henni samalla neuvoi meitä ja otti yhden videopätkänkin puhelimellaa - tähän hätään en nyt saanut sitä näkyville, mutta ehkä joku päivä! :) Laukassa Viki oli hyvä, mutta ravissa Viki ei oikein jaksanut tehdä enää mitään vaan kulki ihan kummallisesti.. Mistäikinä mahtoikaan johtua.. Otettiin loppuun vielä yksi hyvä pätkä ja sen jälkeen eteen alas ravailut.

Pahoittelut erittäin huonosta laadusta - nappasin puhelimella videolta!
Perjantaina käytiinkin Jennan kanssa maastoilemassa, käveltiin alkuun pitkät alkukäynnit, jonka jälkeen päädyttiinkin hetkeksi koirankoulutuskentälle ottamaan askellajit läpi. Koko päivän kestäneen sateen vuoksi, koirankoulutuskentällä oli hirveästi vesilätäköitä, joihin tämä meidän hienohelma ei tietenkään voinut astua... :D

Tämäpä ei haitannut, sillä Vikihän olikin niin npäärä ja ratkaisi tilanteen kehittämällä itselleen esteradan.. Viki vain hyppeli yli lätäköiden ja paineli menemään. Missään vakavassa mielessähän ei koirankoulutuskentälle menty, joten pääasia että ainakin Vikillä - ja myös minulla - oli hauskaa!

Tätämieltä Viki on siis lätäköistä... :D - Elokuu
Lauantaina lähdettiinkin Hennin kanssa heittämään kunnon maastolenkki! Otettiin alkuun käyntiä ja ravia hiekkatiellä ja laukat lumenkaatonpaikantien reunassa, jonka jälkeen suunnattiin maastoon. Oltiin juuri menossa eräälle läheiselle suoralle baanailemaan, kun lumisade yllättikin meidät aivan kunnolla!

Lunta tuli yllättävän paljon ja näin ollen monet paikoistakin tulivat aika märiksi ja liukkaiksi, joten päädyttiinkin kävelemään melko pitkä lenkki. Loppuun otettiin vielä hiekkatiellä ravia, ja Viki tuntui aivan mielettömän hyvältä ja rennolta :)


Sunnuntaina lähdettiin siis risteilemään, ja oltiin tosiaan yksi yö laivalla ja maanantai päivä vietettiin Tallinnassa, joten Henni huolehti Vikistä tänä aikana. Takaisin tultiin siis maanantai iltana, ja loppu viikoksi minun oli tarkoitus lähteä Lappeenrantaan ja kouluun. Tähän tulikin muutos, kun toin Tallinnan tulijaisiksi itselleni silmätulehduksen, kuumeen ja vieläpä nielutulehduksen..


Nappasin Jennalta pari kuvaa reissusta!
Tiistain olin kokonaan kotona, kunnes keskiviikkona kävin lääkärissä jottai sain lääkkeet silmätulehdukseen. Samana iltana olo olikin jo huomattavasti parempi, joten päätin käydä tallilla liikuttamassa Vikin. Mentiin alkuksi hiekkatiellä, jonka jälkeen laukkailtiin lumenkaatopaikantietä. Lopuksi käytiin vielä käppäilemässä Jennan ja Fasun kanssa.

Tämä tallille meno ei ollutkaan niin hyvä idea, sillä oloni tulikin vain entistä huonommaksi ja kipeämmäksi. Torstaina lähdinkin siis hakemaan saikkua terveydeydenhoitajalta, joka määräsi minut eteenpäin labrakokeisiin. Siellä otettiin verikoe ja nielusta joitakin näytteitä.

Perjantaina minulla sitten todettiinkin Streptokokki C, johon sain antibiotit ja niiden avulla olenkin lähtenyt ihan hyvin parantumaan. Ensi viikolla olisi siis tarkoitus palata taas ihan normaaliin rutiinin, välttäen vielä alkuviikosta kaikkea suurta rasitusta, että vältytään jälkitaudeilta (joita on mm. keuhkokuume...). Kiitokset Hennille ja Sofialle, jotka ovat Vikin liikutuksesta huolehtineet tämän viikon ajan! :)

Olin muuten tilannut pari viikkoa sitten takin, ja keskiviikkona se viimein tuli! :) 
Ensi viikolla jos päästäisiinkin taas Vikin kanssa maneesille hyppäämään ja tekemään muutenkin kaikkea kivaa, kun tämä viikonloppu meni nyt minun sairastellessa. Suurimmat pahoitteluni tämän postauksen kuvien huonolaatuisuudesta - kaikki kuvattu puhelimella.. Lupaan ettei tämä tule enää toistumaan!

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

'Take me somewhere we can be alone'

Nyt on tämäkin viikko hurahtanut käyntiin, joten eiköhän kertoilla hieman alkuviikon kuulumisia :)

c. Niina Pilli - ^Pari julkaisematonta kisakuvaa 4.8 Haminan kisoista.. Kesä tuletko takas?

Maanantaina ratsastin Vikin melko kevyesti n. 40min. Tein paljon pohkeenväistöjä ja siirtymisiä, saaden hevosta hyvin kuulolle ja kulkemaan rentona. Viki oli ihan jees ratsastaa, alkuun aavistuksen jäykkä mutta loppua kohden parantui huimasti! Laukassa neiti oli tosi hyvä ja mielyttävän tuntuinen ratsastaa.

Mitään tämän ihmeempiä ei maanantaina tehty, sillä tarkoituksena olikin pitää Vikille melko kevyt päivä. Maalailtiin myös maanantaina Jennan ja Sofian kanssa puomeja, joita päästiinkin sitten tiistaina koittamaan ;) Maanantailta ei valitettavasti ole mitään kuvamateriaalia.

Kuten jo äsken mainitsinkin, tiistaina siis hyppäiltiin ja testattiin siis samalla mitä ponskit sanovat maalatuista puomeista! Alkuverkassa Viki oli mielettömän hyvä, eikä juurikaan piitannut maalatuista puomeista. Otettiin pari verkkahyppyä pikkuristikolle, jotka sujuvat hyvin.

Seuraavaksi tultiin vielä pari kertaa ja sarja ja okseri, jonka jälkeen alettiinkin tulla rataa. Tällä kertaa radat eivät vain ottaneet sujuakseen. Hassuja paikkoja tuli ja kerran kiellettiinkin sarjan a-osalle, kun paikka ei osunut. Korkeimmillaan tultiin 85-90cm rataa, ja kun saatiin onnistunut rata alle lopetettiin radan hyppääminen.

Loppuun tultiin vielä okseria muutamaan otteeseen, ja korkeimmillaanhan tämä este oli n. 105cm. Pari hassua hyppyä tuli tällekkin, mutta pääasiassa Viki hyppäsi ihan kivasti! En voi sanoa, että olisin hirmu tyytyväinen näihin treeneihin, mutta voi kai sitä huonomminkin mennä? Välillä pitää olla näitäkin päiviä, että osaa iloita niistä hyvistä päivistä :)




Tänään, keskiviikkona, menin Vikillä kentällä palauttelevasti vajaa puolisen tuntia. En taaskaan tehnyt mitään ihmeempiä, parit väistöt käynnissä ja kaikki askellajit läpi, tavoitteena saada Viki vain kulkemaan rentona. Viki oli jälleen todella kivantuntuinen ratsastaa. Laukan jälkeen vieläkin parempi! 

Käytiin iltasella vielä n. 20min kävelylenkki maastakäsin, kun sattui olemaan sopivasti aikaa ennen iltatallin tekoa. Pyörittiin ihan tallin lähellä, eikä lähdetty minnekkään kauemmas. Nappasin kännykällä pari kuvaakin, jotka voisin laitella tänne. Kuvista huomaakin miten paljon pimenee 20minuutissa :o Kun vertaa tallinpihasta otettua kuvaa muihin kuviin. Kohta se pimeä tulee jo viiden aikoihin, en tykkää :(

Pahoittelut kuvien huonosta laadusta!


Huomenna tai perjantaina olisikin sitten tarkoitus kouluilla Vikin kanssa, muuten en loppuviikon kulusta osaa vielä sanoa yhtään mitään.. Sunnuntaina tosin suunnataankin Jennan, Roosan ja Hennan kanssa tallinnan risteilylle - sitä odotellessa!

Huomasin juuri ettei edelliseen postaukseen ilmestynyt lainkaan kommentteja - tsempatkaas lukijat! :) Teitä näyttääkin jo olevan miltei sata! Ehdotuksia millaista postausta haluaisitte, kun tuo 100 lukian raja menee rikki? :)

maanantai 14. lokakuuta 2013

'From now on, only you and I' [Match Show]


Huh, nyt on taas takana sellainen viikonloppu ettei mitään järkeä, nyt voisin kuitenkin hetken hengähtää ja kertoa tämän viikonlopun kuulumisia.

Perjantaina menin Vikillä hiekkatiellä aluksi askellajit läpi, jonka jälkeen lähdettiin porukalla vähän maastoilemaan, pitkälle ei menty - käytiin vain vähän baanailemassa läheisellä suoralla poneista energiaa pois. Viki olikin sellainen energia pommi, että huhhuh :D Hiekkatiellä Viki oli ihan ok, aika perus Viki. Laukka ei kunnolla pyörinyt, mutta sekin saattaa johtua huonosta pohjasta (& omista ajatuksista, sillä en vain koskaan tule lämpenemään tuolle hiekkatielle....)

Baanailemaan päästyään neiti olikin sitten vielä energisempi - johtuneeko viilenevistä säistä, että neiti noin paljon energiaa kerää itselleen? Kaiken maailman carpriolet tulikin siinä koettua, kun en antanut Vikin vain ampaista laukkaan vaan pyysin sitä odottamaan. Muuten sujui ihan hyvin ja ainakin Vikillä oli hauskaa!

Tultiin hetkeksi vielä takaisin hiekkatielle, jossa otinkin kaikki askellajit tuntumalla läpi ja Viksu tuntui jopa hetkittäin todella hyvältä! Kuunteli ja oli avuilla. Pieniä onnistumisia siis saatiin vaikka neidillä olikin kunnon meno päällä :D No välillä näinkin, saahan hevosellakin välillä olla omaa kivaa..

Lauantaina otettiinkin Vikin kanssa muutamia hyppyjä ilman satulaa hiekkatiellä, kun kenttä ei vieläkään ollut kuivunut tarpeeksi. Energiaa piisasi taas ja välillä pakka levisikin totaalisesti käsiin.. Ei siinä muu auttanut kuin ottaa taas hevonen haltuun ja jatkaa kuin ei mitään olisikaan tapahtunut.

Hypätessä Viki oli ihan hyvä. Hyppäsi innolla ja todella varmasti yhtään ympäröimättä. Pari hassua hyppyä tuli ja kerran taidettiin pudottaakkin. Kielto saldoa ei tälläkään kertaa onneksi kartutettu. :) Ei otettu mitenkään ihmeellisen paljon hyppyjä, silleen vaan että molemmilla oli hauskaa! Korkeimmillaan tultiin pari kertaa metri.

Sunnuntaina laitettiinkin ponit taas koppiin ja otettiin suunnaksi Kausalan Match Show! Paikalle päästyämme mulla ja Vikillä oli hirveesti odottelu aikaan, kun Viki esiintyi vasta toisiksi viimeisessä parissa, mutta koska Helka oli jo aiemmassa luokassa, täyty meidän mennä hyvissä ajoin paikalle.

Otettiin Viki kopista ulos vasta meidän luokan alussa. Käveltiin ensin hetki, jonka jälkeen verkkailin hetken ravia. Alkuun Viki oli vähän jäykkä, mutta vetreytyessään ravikin alkoi näyttämään jo ihan hyvältä - ihan tosissani sain kyllä itsekkin juosta, jos ajattelin saada Vikin ravaamaan näyttävästi.

Kehässä Viki toimi odotettua paremmin! Neiti oli koko ajan todella asiallinen! Alussa ei meinannut malttaa seisoa, mutta muuten ihan hyvin. Käynti ja ravi sujui ilman mitään ongelmia. Loppuseisonnassakin neiti malttoi jopa seisoa hyvin! Sitten olikin meidän parimme vuoro, joten hetki saatiin jännitellä mitä Viksusta sanottaisiin.

Ja niinhän siinä kävi että meidät palkittiin punaisella, eli 1. ruusukkeella! Hienoin Viksu ♥ Kyllä saa neidistä olla nyt ylpeä! Odoteltiin vielä hetkin BIS kehää, jonne siis kaikki punaisen ruusukkeen saaneet kutsuttiin. Tässä kehässä ei enää menestytty, mutta olihan se jo odotettavissa, kun vastassa oli jos jonkin moista upee oria yms! :D

Viki kyllä yllätti niin positiivisesti käytöksellään - otti ihan rennosti koko jutun. Tosiaan nämähän olivat Vikin ekat mätsärit ikinä, joten sitäkin suuremmalla syyllä saan olla ylpeä!

Tuomarin arvostelut:
- Nätti pieni tamma
- Hyvä lihaksisto
- Käynnissä levittää takajalkojaan
- Hyvä irtonainen ravi






Kotiin palattuamme päätin vielä lähteä hetken mielijohteesta vähän maastoilemaan Vikin kanssa riimuilla ja ohjilla. Mentiin alkuun hetki hiekkatiellä kaikki askellajit läpi ja hyvällä omalla tunnolla voin sanoa että Viki oli tosi hyväntuntuinen! Tämän jälkeen käytiin vielä vähän laukkailemassa ja ravailemassa lähimaastoissa, olisin mennyt hetkeksi koirankoulutuskentälle, mutta siellä jotkut harjoittelivat autolla ajamista, niin käveltiin vain siitä ohi.

Viki oli kyllä maastossa aivan mahtava! Huomasin taas miten paljon luotankaan tuohon hupsuun tammaan, kun pystyin noin vain lähteä sen kanssa pelkillä riimuilla seikkailemaan vähän hiekkatietä kauemmaksi :)

Ensi viikon olenkin syyslomalla, joten käyn taas lähes tulkoon joka päivä tallilla puuhailemassa tuon neidin kanssa. Koitan postailla jo joskus puolessa välin viikkoa, ettei loppu viikoksi jäisi hirveän pitkää postausta kirjoitettavaksi. Huomenna eläinlääkäri tuleekin raspaamaan Viksun hampaat, joten huominen liikunta tulee olemaan pelkkää hölköttely, mutta siitä lisää myöhemmin..

maanantai 7. lokakuuta 2013

Kaksin kappalein kisoja - vaihtelevalla menestyksellä!

Huhhuh... Erittäin tapahtuma rikas viikonloppu takana. Tarkoitus oli tulla jo aiemmin postailemaan, mutta lähipäivien tapahtumien vuoksi se postaileminen vaan jäi. Nyt kuitenkin, palaillaas kuluneen viikonlopun tapahtumiin! :)

Perjantaina käytiin ensin kuvailemassa Vikiä ja Fasua pellolla. Viki ei tosin kuvauksistamme paljoa innostunut, joten lopputulokseksi ei saatukkaan kuin pari hassua onnistunutta kuvaa. Mutta parempi sekin, kuin ei mitään!

Kuvailujen jälkeen ratsastin vielä Vikin ilman satulaa kentällä. Mentiin ihan suht. rennosti sillä tiedossa oli kunnon kisaviikonloppu. Kummempia en ala tästä ratsastuksesta nyt selittämään, mutta Viki oli ehkä paras aikoihin! Tosi rento ja rauhallinen, laukat pyörivät - sekä tuntuivat että myös näyttivät tosi hyviltä! Kiitoksia vaan Hennille neuvoista :)

Jäi kyllä hirmu hyvät fiilikset perjantain ratsastuksista, joten tosi hyvillä mielillä lähdin lauantaina kisaamaan! :)




Lauantaina suunnattiinkin siis taas naapuritallillemme, tällä kertaa estekisojen merkeissä, luokkanahan toimi 60-70cm! Perille päästyämme pääsinkin lähes heti verkkailemaan Vikiä. Sain tehtyä kunnon ravi- ja laukkaverkan molemmissa suunnissa. Vauhtia ja energiaa piisasi taas enemmän kuin paljon, mutta ravailujen ja laukkailujen myötä Viki rauhoittui todella kivasti.

Radan kävelyn jälkeen kävin vielä ottamassa muutaman verkkahypyn. Viki hyppäsi hyvin, ja teki tosi kivasti venymisiä esteille! Ekalla kerralla venyi jopa niin paljon, etten itse päässyt yhtään hyppyyn mukaan :D Hyvillä mielin siis lähdettiin radalle!

Maneesiin päästyämme odotettiin edellisen suorituksen ajan, jonka jälkeen hypättiin yksi verkkahyppy, joka ei oikein ottanut sujuakseen. Siihen tuli pieniä kiemurteluja sillä suoraansanottuna ohjasin Vikin sille ihan päin peetä.. Hups :D

Rata alkoi todella kivasti. Ekalle esteelle löytyi paikka hyvin ja laukka vaihtui. Tokalle myös hyvä paikka, mutta laukka ei vaihtunut - tosin se korjaantui hienosti seuraavassa kaarteessa. Kolmas ja neljäs este sujuivat hyvin. Mutta kun, olin tekemässä vitoselle siistiä, rauhallista ja hallittua kaarretta, meiltä pettikin yllättäen pohja alta?!? Kaaduttiin siis kunnolla Vikin kanssa ja minäkin pääsin kirjaimellisesti maistelemaan hiekkaa..

Kummallekkaan ei onneksi sattunut pahemmin. Viki oli kunnossa ja liikkui puhtaasti. Itsellä otti vasen käsi hieman osumaa, mutta kyllä tämä tästä. Pääasia että mitään vakavaa ei sattunut! Itse en keksi kaatuamiseen muuta syytä kuin sen, että pohja oli yksinkertaisesti niin pehmeä/liukas, sillä vauhtiahan meillä ei edes hirveästi ollut. Mutta välillä näinkin - aina ei voi onnistua, mutta kyllähän se hiukan harmittaa että tämmöistä pääsee tapahtumaan pelkän pehmoisen pohjan vuoksi.







Sunnuntaina sitten suuntasimmekin kohti Anjalaa, Kymijoen Ratsastajien estekisoja. Tällä kertaa hyppäsin luokat 70cm(AM5) ja 80cm(AM5). Molemmat luokat olivat siis korotetulla uusinnalla. Katsoin aamulla Vikin läpi ja kävelelytin hieman pihalla, mutta Viki ei näyttänyt mitään tavallisesta poikkeavaa, joten pystyttiin lähtemään kisoihin. Kisapaikalle päästyämme, kävin pikaisesti ilmottautumassa, jonka jälkeen käveltiin Jennan kanssa rata läpi ja sitten pitkin jo lähteä verkkaamaan, kun lähdin luokassa toisena.

Verkka-alue oli aivan onnettoman pieni, jossa ei Vikin kanssa mahtunut edes kunnolla pyörittämään laukkaa, saatikka sitten hyppäämään, jonka takia alkuradoistakaan laukka ei vielä meinannut kunnolla pyöriä. Viki tarvitsisi paljon enemmän tilaa, sillä laukka tulisi ensin saada pyörimään kunnolla, ennen kuin sitä alkaa työstämään kunnolla. Joka tapauksessta, verkassa neiti kuitenkin toimi tilanteen huomioiden ihan hyvin, ja teki muutamat ihan nätit hypytkin.

70cm rata alkoi vähän haparoiden ym. syystä. Laukkaa sai ratsastaa kunnolla koko radan ajan, mutta siltikään se ei ihan nopeasti ottanut parantuakseen. Perusrata sujui kuitenkin ihan hyvin, pari hassua paikkaa ja ristilaukkaa, mutta puhtaasti mentiin & uusintaan päästiin!

Uusinta sujuikin jo sitten paljon paremmin. Viki tuntui hyvältä, ilman mitään ihmeellisyyksiä. Paikat löytyi hyvin ja esteetkin säilyttivät muotonsa. Tuloksena siis 0/0vp ja aikakin riitti 3. sijaan! :)







80cm rata sujuikin perusradan osalta pääpiirteittäin hyvin. Jälleen muutama hassu paikka, mutta omasta mielestäni tämä rata oli parempi ja sujuvampi, kuin taas 70cm. Nyt Viki oli jo myös paremmin hereillä, kun hieman isommat esteet ja joutui myös keskittymään. Saatiin siis perusrata puhtaasti ja päästiin uusintaan.

Uusinnassa esteet olivat jälleen hieman nousseet, mutta korkeus ei ollut Vikille mikään ongelma! Uusintakin meni ihan sujuvasti. Uusinnan kolmoselle en päässyt täysin hyppyyn mukaan, mutta sen yli mentiin puhtaasti. Uusinnan viimeiselle esteelle taidettiin ampaista ihan liian lujaa, enkä saanut Vikiä tarpeeksi ajoissa takaisin, joten napattiin harmillisesti siitä puomi mukaan. Tuloksena tästä luokasta siis 0/4vp ja sijoituttiin 3. tai 4.




Tämmöinen kisaviikonloppu siis tällä kertaa! Ensi viikolla olisin tarkoitus lähteä käymään Vikin kanssa mätsäreissä! :) Saas nähdä mitä ensi viikonloppu tuopi tullessaan - toivottavasti olisi edes vähän parempi kuin tämä!